tiistai 29. lokakuuta 2013

Tomaattimozzarellasalaatti

Nyt kun syksy tekee tuloaan ihan todella, on hyvä palata vielä muistelemaan kesän värejä ja raikkautta. Tämä kuvan salaatti on tehty joskus kesällä, mutta ihan tänäänkin tuli syötyä sellaista nopeasti tekaistua sotkuversiota jossa basilika ei ollut ihanaa virheää vaan melkein mustaa kuivatettua purua..

tomaatteja
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria, suolaa
(öljyä)

Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Asettele lautaselle vuoronperään tomaattia, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Ropsauta päälle suolaa ja mustapippuria sekä öljyä loraus niin halutessasi, ja nauti.
Värit on melkein parasta

Tämä salaatti tuo kyllä kesän minun kielelle ihan koska tahansa. Surku kun meidän tomaatit on erityisesti talviaikaan niin surkeita. Pitää vaan koittaa maistelemalla löytää se makoisin vaihtoehto kaikista niistä kalvakoista raukoista. Itse en ainakaan kokonaan ilman tomaattia osaa olla ollenkaan. Sitä on yleensä aina kaapissa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ruokaa Bremenissä

Ruoka on meikäläisille ehkä se tärkein juttu aina matkalle lähdettäessä. Toki on kiva kierrellä ja katsella maisemia, mutta ruoka, siitä vasta hyvä mieli syntyy :) Me lähdettiin Bremeniin melko pienellä budjetilla, eikä alkujaankaan ollut tarkoitus syödä hienoissa ravintoloissa, vaan enneminkin tutustua Saksan kehuttuun kebab- ja makkarakulttuuriin. Voiko ne muka olla niin paljon parempia kuin Suomessa? Lopussa kartat ravintoloista, numerot ravintolan nimen perässä viittaa karttaan.

Lentomme saapui puolen päivän kieppeillä paikallista aikaa joten nälkähän siinä oli matkalaisilla hyvin nopeasti. Mentyämme ensin ratikalla keskustaan, lähdimme pikkuhiljaa suuntaamaan jalan kohti majapaikkaamme tarkoituksenamme pysähtyä johonkin matkan varren ruokapaikkaan.

Sopiva löytyi osoitteesta Sögersaße 72, liike nimeltä Döner & Frites (1). Söimme molemmat tuolla hivenen tylsästi klein dönerit. Siitä huolimatta että nimi viittasi pieneen, oli tämä ennemminkin sitä normaalikokoa kuin Suomen pitat. Tämä tosin ei ollut ihan tavallinen pita, vaan enemmänkin sämpylämäinen. Leipää oli aika paljon, mutta se oli hyvää. Kebab oli maukasta ja kasviksia oli paljon. Yksi klein döner maksoi 2,50 €.Nälissämme kun olimme, ei kuvaaminen tullut mieleenkään ennen kuin herkut oli jo syöty!
Döner & Frites, Sögerstraße 72
Hotellilla käytyämme päädyimme lähikebabberiaamme Stadt Kebaphausiin (2) osoitteeseen Herdentorsteinweg  36. Löytyy siis Herdentorsteinwegin ja Breitenwegin risteyksestä aivan rautatieaseman vierestä. Tuolla pääsimme vihdoin maistamaan kuuluisaa kanakebabbia. Sitä oli meille niin kovasti hehkutettu, että pieni pettymyshän siitä tietysti tuli ihan pakolla.

Kanakebab riisillä

Söimme kanakebabin riisillä ja pitalla. Ihan hyvää se oli. Maistui samalta kuin ne broilerit mitä myydään kauppojen lihatiskissä jotka on paistettu siellä uunissa siinä pyörivässä jutussa :) Näissä toki sitä paahtopintaa oli enemmän, se kai se idea onkin. Kanakebab oli aika voimakkaan makuista tämän takia, ja jäi itselleni ainakin vieraaksi. Mieluummin keskityin niihin tavallisiin herkkukebabbeihin.

Tuolla kyllä ihan joka kebabpaikassa kasvikset olivat upeita. Rapeita ja hyvännäköisiä, selkeästi tuoreita ja niitä oli PALJON. Ja erilaisia. Tuollakin taisi olla ainakin tavallista salaattia, kurkkua ja tomaattia, etikkakaalisalaattia ja sipulia. Ja tuolla oli hauska juttu joka toistui melkein joka paikassa, alimmaisena pitakebabissa oli aina persiljaa. Varmaan sitten raikastamaan henkityksen.

Tuon paikan kastike oli tosi erilainen kuin mihin on täällä tottunut, (niinkuin kyllä kaikissa muissakin paikoissa) mutta lisäksi se oli erilainen kuin missään muualla Bremenissä törmäsimme. Se oli nimittäin tillikastike. En ollut ihan varma oliko se hyvä vai outo :D

Nuo kebut olikin kalliita, pita 3,50 € ja riisillä 4,50 €.
Kanakebab pitalla
Samana iltana kävimme vielä pienellä yöpalalla hotellilta osoitteessa Rembertring 14 (3). Paikan nimi jäi meille epäselväksi. Kovasti siellä paikalliset parveilivat noin ilta-aikaan. Menimme tuonne koska Isäntä halusi jotain pientä ja paikan mainoksessa oli hot dogit tarjouksessa. Niitä menimme siis pyytämään mutta ei niitä sitten jostain syystä ollut. Tilasimme sitten yhden kanatortillan, jossa oli siis kanakebabia ja kasviksia tortillaletussa, ei mitään tortillasoosseja kuitenkaan. Ja oli tosi hyvää. Jotenkin se kanakebab maistui tuossa paljon paremmalta kuin siellä pitan välissä. Outoa :)

Beck's:n juhlaetiketti
Oluttahan siellä tuli juotua ihan runsaasti. Itsehän en olutta normaalioloissa juo, mutta tuolla kun se on halvempaa kuin vesi niin piti opetella. Noin kuukauden päivät ennen matkaa maistelin oluita miltei joka ilta ja ei se kyllä edelleenkään kovin hyvältä maistu, mutta ei se nyt enää pilannut makukokemuksia ruoan kanssa nautittunakaan. Isäntä oli tietysti onnessaan kun mistä tahansa kioskista sai ostaan reilulla eurolla kylmää olutta.

Kerran kävimme sitten ihan oikeassakin ravintolassa, Daheim:issa (7), osoitteessa Vor dem Steintor 24-26. Tänne päädyimme siksi, että olin lukenut että Ostertorsteinwegillä olisi paljon edullisia ravintoloita, joten lähdimme ratikalla sinne sitten seikkailemaan. Ostertorsteinweg muuttuu Vor dem Steintoriksi Am Doppen-risteyksessä. Kuljeskelimme sitten tuolla kadulla edestakaisin ja kun silmiin osui teksti saksalainen keittiö niin tuonne oli sitten siksi mentävä.

Isännällä oli Kalbsleber Berliner Art, eli vasikanmaksaa berliiniläisittäin. Tuon tilaamisessa kävi sikäli vahinko, että Isäntäkään ei kovin suuri kokolihamaksan ystävä ole. Mutta osasimme suomentaa tuon vasta tilauksen jälkeen :) Mutta ei hätää, sillä maksa oli todellakin hyvää. Tosi vahvan makuista, niinkuin maksa on, mutta jos maksa aina olisi tuollaista niin todellakin opettelisin syömään sitä. Maksan lisäkkeenä oli perunamuussia sekä glaseerattuja omenoita ja sipuleita. Hinta 13,90 €.

Vasikanmaksaa
Oma annokseni oli Bremenr Knipp, eli tuollainen paikallisherkku, "lihamureke", joka koostui ainakin lihasta ja ohrasuurimoista. Se oli paistettu rapeaksi pannulla jossa se myös tarjoiltiin. Rasvaa oli tuossa lihassa ainakin riittävästi. Ohran takia maku toi vahvasti mieleen mustamakkaran. Lisäkkeenä oli pannulla paistettuja perunoita pekonilla, suolakurkkuja sekä omenasosetta. Omenasose sopi täydellisesti tuon raskaan lihan kaveriksi. Hinta 8,90 €.

Jos nuo nyt sitten edustivat sitä tavallista saksalaista ruokaa niinkuin olen ymmärtänyt, niin melko raskasta syötäväähän tuo olisi joka päivä. Noin kerran maistettuna toki oikein hyvää. Voisin tuota Knippiä koittaa joskus tehdä itsekin, oli se sen verran veikeän makuista.

Bremer Knipp
Ja sitten syötiin taas vaihteeksi kebabia, tällä kertaa Öz Urfa (4) nimisessä paikassa, Hutfilterstr. 20-22. Tällä kertaa otimme pitakebabin tulisella kastikkeella. Ja se oli oikeasti tulista, mutta taas ah niin hyvää. Miten nuo kasvikset voikin olla niin täydellisiä tuolla. Ah. Ja tuolla oli välissä tuota ihanaa punakaalietikkahässäkkää, nam. Hinta 3,50 €.
Öz Urfan tulinen pitakebab
Illalla palasimme taas Ostertorsteinwegille ja menimme tällä kertaa erääseen intialaiseen pikkuravintolaan. Paikan nimi oli Indiche speisen, mutta osoitteesta ei ole tietoa. Isäntä otti Chicken New Delhi. Joka oli NIIIIIIN hyvää. Tuo kastike oli jumalaisen paksu ja mausteinen ja herkkullinen ja ihana. Annoskateus oli valtava. Hinta 5,90 €.
Kanaa currysoosissa
Itse nimittäin tyydyin Gyrostelleriin jossain oli kanakebabia salaatilla ja jugurtilla. Nälkä ei tuolloin ollut kova, mutta kun maistoin tuota Isännän annosta niin ah ja voih kun olisin voinut ihan hyvin syödä tuon pois. Tuolla tuntui olevan niin että esim. nuo intialaiset annokset oli jonkin verran pienempiä kuin Suomessa, mutta eihän niillä ollut hintaakaan juuri mitään. Ainakin Jyväskylän etnisissä paikoissa on aina niin että annos on liian pieni kahdelle ruokakerralla mutta liian iso yhdelle ja sitten syö aina itsensä kipeäksi. Tuolla annokset olivat oikein sopivia niin kooltaan kuin hinnaltaankin. Gyrostellerin hinta 3,90 €.
Kanakebab salaatilla
Asia Bistro 68 (5) osoitteessa Papenstrasse 2-4, toimi meillä lounaspaikkana viimeisenä päivänä. Täällä annosten koko oli kuin Suomessa, valtava, mutta hinnat olivat hyvin maltilliset. Isäntä söi riisiä ja kuoressa paistettua nautaa, joka oli taivaallista. Jälleen meinasi annoskateus iskeä. Liha oli NIIN hyvää! Hintaa annoksella oli 6,50 €.
Nautaa kuoressa
Oma annokseni oli paistetut nuudelit kanalla. Annos oli siis kooltaan aivan valtava ja tokikin hyvän makuinen, mutta kyllä tuo Isännän nauta niin vei voiton kaikesta, että vähän jäi harmittamaan.
Jättiannos nuudeleita kanalla
Juna-aseman lähettyvillä, mistä bussit ja ratikat lähtee, on muutamia kioskeja ja pikku grillejä, joista saa nopeasti matkaan jotain pikkusyötävää. Parissa paikassa oli ihan sisätilatkin, joissa pystyi syömään ihan paikanpäälläkin. Kävimme Hähninchen grillillä (6), jossa Isäntä otti rotbratwurstia ja minä shashlik-vartaan. Ja se varras oli aivan ihana. Koko reissun paras eväs mitä itselleni onnistuin tilaamaan. Annoksessa oli lihaa, sämpylä, kastiketta ja currya. Ja se kastike oli ihan superhyvää. Makeaa ja suolaista ja niin hyvää että leipä piti säästää siihen että sai sillä nuoleskeltua viimeisetkin pisarat sitä kastiketta talteen :) Jos menen vielä Bremeniin niin tuo on kyllä eka paikka missä käyn syömässä. Jostain syystä minulta on jäänyt näiden eväiden hinnat laittamatta muistiin, mutta mielestäni tämä oli suht edullinen ehkä noin 3-4,50 € ja bratwurstithan tuolla olivat joka paikassa 2,50-3,50 €.
Maailman paras lihavarras
Bratwursteista ei olekaan yhtään kuvaa! Meine Güte! Mutta ei niissä toki kamalasti ole mitään kuvauksellistakaan. Bratwursteja söimme aina välissä, esim. ratikka-asemalla kioskista nimeltä Martin Kiefert, rotbratwurst mit brötchen (2,40 €) ja mit kartoffelnsalat (3,50 €) (eli leivän tai perunasalaatin kanssa) ja juna-aseman tunnelissa currywurstia (2,50 €).  Bratwurstien lisukkeet vain vaihtelivat, mutta kaikki oli herkkua.

Tässä vielä kartat ruokapaikkojen löytämisen helpottamiseksi:

Ruokapaikat pitkin kaupunkia

Ostertorsteinweg
Kyllä Saksaan kannattaa mennä ruokamatkalle. Se ei ehkä oli niin kulinaristinen ja hienostunut kuin jossain muualla, mutta hyvä se kyllä ehdottomasti on. Meidän ei ainakaan tarvinnut nälkää nähdä tai haaveilla paremmista ruoista, kaikki oli hyvää ja edullisuus on aina plussaa. Nälkähän tässä tulee muistellessa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Puffetkakku

Voi hyvän tähden kun aika juoksee nopeaan. Edellisestä postauksesta on jo kolme viikkoa, huh. Bremenpostauksia on vielä pari hihassa odottelemassa, mutta niiden kirjoittelu on aika hidasta hommaa joten vieläkään ei ole valmista. Väliin jotain muuta siis.

Puffet-jäätelö on ollut herkkuani jo ihan lapsesta saakka kun mentiin mummon ja papan mökille ja siinä oli lähellä pieni kyläkauppa missä aina käytiin jäätelöllä. Minun piti aina saada Puffet-jäätelö.

Työkaveri löysi tämän ohjeen netistä ja huikkasi siitä minulle. Kokeilulistallehan se päätyi ihan saman tien. Ohje on Kinuskikissalta.

Cookie dough:
100 g voita
1 ½ dl ruokosokeria
1 ½ tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ rkl kermaa
¾ dl tummaa suklaarouhetta

Pohja:
65 g voita tai margariinia
1 ½ dl ruokosokeria
2 munaa
1 ¾ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 ½ tl vaniljasokeria
4 rkl kevytkermaa
ruokaöljyä voiteluun

Jäätelö:
3 munaa
3 dl vispikermaa
¾ dl tomusokeria
1 dl glukoosisiirappia
1 vaniljatanko
(2 dl tummaa suklaarouhetta)

Aloita cookie dough-taikinasta, sillä saat muotoiltua siitä helpommin kiinteitä palloja kun taikina on ensin jähmettynyt jääkaapissa. Vatkaa voi ja ruokosokeri sekaisin. Lisää vatkaimella sekoittaen loput aineet. Nosta jääkaappiin.

Valmista pohjat. Vatkaa voi ja ruokosokeri vaahdoksi. Lisää munat. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Sivele leivinpaperiin kevyesti öljyä ympyrän muotoiselle alueelle. Nosta päälle irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) reunarengas. Levitä puolet taikinasta sen sisään. Paista 200 °C 8-10 minuuttia. Nosta reunarengas ympäriltä. Älä kumoa vaan anna pohjan jäähtyä leivinpaperin päällä. Ota toinen leivinpaperi ja kypsennä loput taikinasta sen päällä samaan tapaan. Anna pohjien jäähtyä sillä välin, kun valmistat jäätelömassan.

Valmista jäätelö. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Mittaa kolmanteen kulhoon vispikerma. Suorita vaahdotukset seuraavassa järjestyksessä: (näin sinun ei tarvitse pestä vatkaimia välillä) vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Mittaa keltuaisten joukkoon tomusokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Vaahdota lopuksi vispikerma.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä veitsellä siemenet. Lisää ne kermavaahtoon. Sekoita kermavaahtoon myös glukoosisiirappi. Sekoita nuolijalla käännellen kermavaahdon joukkoon keltuais- ja valkuaisvaahdot. Kaiverra lusikalla cookie dough -massasta sopivia paloja ja muotoile niitä tarvittaessa käsin kiinteiksi palluroiksi. Lisää jäätelömassan joukkoon.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa myös reunojen suojaksi leivinpaperisuikaleet. Nosta toinen pohjalevyistä vuoan pohjalle. Kaada päälle jäätelömassa. Kun kaavit taikinaa vuokaan, huolehdi samalla, että sattumat leviävät mahdollisimman tasaisesti. Nosta kanneksi toinen pohja. Anna kakun jäätyä pakastimessa seuraavaan päivään.

Irrota vuoan reunarengas ja poista leivinpaperisuikaleet ympäriltä, koristele haluamallasi tavalla ja aseta tarjolle noin 30 min sisällä.
Koristelu ei vaan ole mun juttu :D Onneks maku oli ulkonäköä paljon parempi!
Siis jos en olisi tehnyt tuota cookie dough-taikinaa, niin tämä olisi ollut täydellistä. Tosi hyvää. Mutta tuo cookie dough maistui kamalasti jäiseltä rasvalta ja ne kököt säilyivät todella pitkään jäisinä vaikka koko muu kakku oli jo pehmeää.

Suosittelen siis jättämään cookie dough:t Benille ja Jerrylle ja tekemään vain ihan tavallista Puffetkakkua ilman mitään taikinahässäköitä. Meinaan ehdottomasti tehdä tätä uusiksi.