keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Täytekakku

Meikäläisen täytekakkuhistoria on melko säälittävä. Ensinnäkään en useinkaan tykkää täytekakuista, ne on monesti liian makeita, kermaa on aivan liikaa tai ne on liian kuivia/kosteita. Toki hyviäkin on, mutta harvemmassa. Toisekseen taitaa edellisen blogin puolelta peräti kaksi minikakuntekelettä löytyä, joista molemmat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Kiinnostusta yrittämiseen ei ole oikein koskaan ollut enempää, täytekakut ei vaan ole mun juttu! Olen kuitenkin jo pidempään ajatellut että ei se nyt voi olla niin vaikeaa, pakko kokeilla vielä. Ja heti soveltamaan :)

Pohja ihan normi neljän munan pohja niin että munien määrä lasissa on määrännyt sokerin sekä jauhojen määrän (saman verran siis kaikkia). Laitoin n. 2 tl leivinjauhetta ja jauhojen suhde oli n. 70 % vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja.

En tiedä miten kauan kananmuna-sokerisekoitusta pitäisi oikeasti vatkata, mutta tuota jyryytin ihan hullun kauan, varmaan ainakin 20 min ennenkuin siinä yhtään alkoi näkyä että vatkaimella piirretty kahdeksikko siinä hetkeäkään pysyisi näkyvissä. No, lopulta kuitenkin päätin että nyt saa riittää ja jauhot sekaan.

Siinä toinen juttu mitä en tajua. Miten ihmeessä ne jauhot saadaa sinne sekaan niin hyvin ettei valmiiseen kakkuun muodostu jauhopaakkuja. Nyt niitä nimittäin sinne jäi. Onneksi eivät kuitenkaan erottuneet valmiissa kakussa ollenkaan, näytti vaan kamalalta kasausvaiheessa.

Täyte 1:n muotoilin jostain netin keskustelusta poimitusta täyteohjeesta jossa alunperin oli maustamatonta tuorejuustoa.

Täyte 1:
3 dl kermaa
150 g sitruunatuorejuustoa
100 g valkosuklaata
1 Daim-patukka

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan tuorejuusto. Sulata valkosuklaa ja lisää jäähtyneenä kermaseokseen. Rouhi Daim ja sekoita mukaan.

Täyte 2:
n. 3 dl mansikkasosetta (sokeroitua)
1 liivatelehti

Turvota liivatelehti kylmässä vedessä n. 5 min. Purista liika vesi pois ja sulata kiehuvaan vesitilkkaan/sitruunamehuun. Lisää hyvin sekoittaen mansikkasoseen joukkoon.

Pese kakkuvuoka ja vuoraa se kelmulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen viipaleeseen. Aseta alin viipale kakkuvuoan pohjalle. Kostuta esim. vesi-sitruunamehu-sokeriliemellä. Levitä päälle puolet mansikkatäytteestä ja sen päälle puolet kermatäytteestä. Kostuta keskimmäinen kakkuviipale ensin toiselta puolelta, nosta sitten kostea puoli alaspäin vuokaan ja kostuta toinenkin puoli. Lisää täytteen kuten edellä. Kostuta viimeinen kakkuviipale ja laita päällimmäiseksi. Peittele tiiviisti kelmulla. Anna kostua jääkaapissa yön yli.

Kumoa seuraavana päivänä kakku kakkulautaselle ja koristele haluamallasi tavalla. Minulla n. 4 dl kermaa, mansikoita sekä orvokkeja ja kevätesikoita.

Kerman vatkaaminen oli sitten taas se meikäläisen viimeinen kompastuskivi tuossa kakunteossa. Se on aina kyllä semmosta hommaa että järki menee. Joko kerma jää liian löysäksi eikä millään vatkaudu kunnon vaahdoksi tai sitten se menee liian vaahdoksi. Niinkuin tällä kertaa. Eli kerma oli aika kamalan näköistä, mutta maku oli vielä kuitenkin ihan ok. No, kerma oli siinä joten en alkanut enää tekemään uutta vaahtoa, mutta ulkonäkö ei kyllä kamalasti houkutellut. Paljon mansikoita päälle siis hämäykseksi ;)
Kukat käy kivasti kakun koristeeksi, kunhan valitsee syötäväksi kelpaavia lajeja.
Kakku oli kyllä hyvää ja parani tosi paljon vielä kun söin loppuja seuraavana päivänä. Täytteet kävi kivasti toisiinsa, en juurikaan sitruunaa maussa havainnut, mutta kivasti kuitenkin valkosuklaan makeus taittui kirpeyteen, mansikoiden tai sitruunan. Tätä uskaltanen tehdä toistekin. Vielä kun saisi nuo muutamat epäonnistumiset korjattua, niin täykkärin teon ei tarvitsisi enää olla mörkö mielessäni.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pihapuuhailua vaikka vettä satais, vaikka ei sadakaan

Pihalla on ihanaa olla kun on kaunis keli. Tätäkin tekstiä kirjoitan pihalla auringossa istuen. Nyt omakotitalollisena kun on niin paljon kaikkea tekemistäkin ulkona, että ei vaan malta pysyä poissa. Mutta mikäs täällä on ollessa. Kelit on hellineet ainakin meitä keskisuomalaisia oikein urakalla viimepäivät (ehkä jopa pari viikkoa). Muutaman kerran on säätiedotukset lupailleet niin rankkoja vesisateita kuin ukkostakin, mutta ohi on menneet. Tänä aamuna ripsaisi ehkä 2,5 vesipisaraa.

Tästä seuraa kyllä ongelmiakin, nimittäin kaikki mitä on viime aikoina istutettu, tarvitsee paljon vettä ja se on sitten kannulla sinne istutukselle kannettava. Itsestä tuntuu ettei niin paljon ehdi sitä vettä kantamaan että enemmänkin vain yrittää pitää nuo kasvit hengissä siihen asti kun vesisateet alkaa ja ne saa oikeasti tarvitsemansa vesimäärän :)

Onkohan tämä Nukkapähkämöksi uskomani kasvi kuitenkaan se, sillä kuvissa tämä on aina kovin paljon valkeampi nukan takia kuin meidän pihassa kasvavat yksilöt. Jotenkin tuo nuppukin epäilyttää...
Viimeisen parin viikon aikana on puskenut joka pensaasta ja puskasta valtavat määrät uusia kasvustoja. Uskomaton määrä tähän hoitamattomaan pihaankin mahtuu erikokoisia ja näköisiä kasveja. Parasta on kun kasvista huomaa että siinä on jo nuppujakin, kohta selviää mitä ja minkä näköinen se on :)

Tämän kasvin nimeä veikkailin täällä Keisarinpikarililjaksi, en edelleenkään ole aivan satavarma onko kyseessä nyt kuitenkin se vai Pikarililja. Lähemmäs kymmenestä varresta vain kaksi päätyi kukkimaan.
Meillä on harjoitettu paljon tuhoamista. Tuholistalle ovat päätyneet Japanintatar, saniaiset sekä muutama pensas. Tatarin kimppuun käytiin myrkyllä ja aika kitukasvuista menoa alkaa tatarpusikossa olla. Jospa niiltä joskus henki lähtisi lopullisesti.

Japanintatar tekee KUOLEMAA. Toivottavasti.
Saniaisista jotkut tykkää, mutta itseäni ne inhottaa. Ne niiden kääröllä olevat inhat lehdet, jotenkin ne on vaan niin kammottavia kasveja :D Lähtö tuli siis niillekin. Osaa on ajettu ruohonleikkurilla yli, osa kiskottu maasta juurineen ja osaa myrkytetty. Pikkuhiljaa...

Pensaissa mitkä päätyivät hävityslistalle ei sikäli ole mitään vikaa, ne on jotain angervoja tms. En tähän hätään nyt muista :) Mutta ne on kuulemma sellaisia että leviävät ihan hirveästi ja siltähän se tässä meidän pihassakin näytti kun ne täyttivät 1/6 pihasta kokoisen alueen. Joten lähtö niillekin. Kuukausi sitten ne leikattiin alas ja pikkuhiljaa niitä nyt sitten kaivetaan ylös, mitä muilta pihatöiltä ehditään.
Prismassa kun huomasin että oli myynnissä mesimarjaa niin tokihan sellaiset piti meillekin ostaa.
Raivokkaan tuhovimman lisäksi on myös kasvatettu paljon uutta. Eilen sain vihdoin multiin raparperin sekä parit mesimarjat. Olen syönyt mesimarjoja viimeksi joskus 15-20 vuotta sitten mökillä. Joten jos nuo jonain päivänä tekevät edes yhden marjan minulle maisteltavaksi niin olen tyytyväinen.
Sipuleita, salaattia ja yrttejä.
Tältä laatikoltani odotan isoja. (Itsetehdyssä (no okei mies auttoi (no okei mies teki, minä annoin nauloja))) laatikossa yrttimaa (tällä hetkellä oregano, timjami, persilja sekä minttu ja ruohosipuli ruukussa), salaattipenkki sekä sipulimaa. Yrttejä olisi tulossa vielä ainakin pari lisää niin sitten alkaisi olla tuoreiden yrttien saatavuus kesäksi turvattu.

Sipuleita on kiinansipulia, pillisipulia ja salottisipulia. Salaatteja laitoin lehtisalaattia ja rucolaa. Yrttejä olen kasvattanut ennenkin joten niistä en ole huolissani, sama salaateissa. Kyllä nekin sieltä varmasti kasvaa. Mutta nuo sipulit minua jännittää. Mitä sieltä tulee, minkä näköisiä ja makuisia sipuleita. Ja milloin niitä pääsee syömään!

Valkosipulit reilun viikon ikäisiä.
Onhan meillä sitten vielä tietysti ihan oikea kasvimaakin. Siellä on valkosipulia, porkkanaa, paria erilaista perunaa sekä myöhemmin jakosipulia. Valkosipulit on istutettu jotain reilu viikko sitten ja ne ovat jo ihan selviä valkosipulintaimia. Oliko päivä vai pari kun ensimmäiset jo nousivat pintaan istutuksen jälkeen. Jos mikään muu ei tänä kesänä onnistu kasvamaan kuin tuo valkosipuli niin ensi kesänä kyllä alan pelkästään valkosipulin viljelijäksi. Moni asia voi toki vielä mennä vikaan, mutta kyllä nuo melko palkitsevaa kasvatettavaa ovat tähän mennessä olleet.

Sellainen pihakatsaus meillä. Palataan taas seuraavassa postauksessa ruokapuolelle. Aurinkoisia päiviä kaikille :)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Avokadopasta

Kuukausien vouhkauksen jälkeen minunkin korviini viimein kiiri ilosanoma avokadopastasta. Ohjetta kehuttiin niin kertakaikkisen maasta taivaisiin joten olihan sitä sitten pakko kokeilla. Ohje on siis Chicling-blogista.

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä ilman siemeniä
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
loraus (oliivi)öljyä
kourallinen basilikaa ja lehtipersiljaa
30 g raastettua parmesaania
30 g raastettua pecorinoa
400-500 g spagettia

Silppua valkosipuli ja chili oikein hienoksi ja laita kulhoon. Purista sekaan limen mehu. Halkaise avokadot ja poista kivet. Kuutioi avokadot kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, öljy, hienonnetut yrtit sekä juustot. Sekoita ja maista. Kastikkeen on tärkeää olla tarpeeksi suolaista.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä al dente (n. 80 % pussissa mainitusta ajasta riittää). Keittoveden tulisi olla niin suolaista että se maistuu merivedelle. Kun pastat on keitetty, ota talteen vajaa 1 dl keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lisää keitinvesi kastikkeen sekaan, sekoita ja pyörittele pasta kastikkeen joukkoon. Raasta päälle vielä parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Tätä ruokaa ei ole ulkonäöllä pilattu.

Ja todentotta. Hyväähän se oli. Ei ehkä ihan niin hyvää kuin olin kaiken lukemani perusteella kuvitellut. Mutta hyvää joka tapauksessa. Ja lehtipersiljaa en ensi kerralla laita, se ei ollut nyt jotenkin meikäläisen juttu. Ehkä sekin hieman latisti makuelämystä, että se tuntui kovin hallitsevana makuna annoksessa.

Itse en uskaltanut kokeilla, mutta ystävä tiedotti että tämä maistuu mahtavalta myös uudelleen lämmitettynä.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sushi

Jo pitkään oli mieleni tehnyt tehdä sushia siihen kuitenkaan ryhtymättä. Tammikuussa kävimme sitten syömässä sushia ravintolassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Jonkin aikaa ajatusta piti vielä sulatella tuon jälkeen, mutta sitten innostus vei voiton ja ei muuta kuin tarvikkeita etsimään.
Makisushit, yläreunassa savukala- ja keskellä lohisushit.
Ohjetta otin vähän sieltä ja täältä ja kokoilin niistä sitten itselle sopivan toimintatavan. Tein kolmentyyppisiä susheja: makisusheja, nigireitä sekä uramakisusheja.

Riisi:
Blue Dragonin Sushiriisiä reilu 1/2 pkt, 300 g
Ohje paketin kyljestä: Laita riisi kattilaan ja huuhtele runsaassa kylmässä vedessä. Valuta ja lisää kylmää vettä kattilaan niin että riisit peittyvät ja anna seistä 20 min. Valuta vesi pois kattilasta ja lisää 4,5 dl uutta vettä. Kiehauta varovasti, vähennä lämpöä ja laita kansi päälle. Anna hautua 10 min tai kunnes kaikki vesi on haihtunut.

Ota kattila pois liedeltä, levitä riisi laakeaan astiaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Riisiä voi myös tuulettaa viuhkalla jäähtymisen nopeuttamiseksi. Jääkaappiin sitä ei ilmeisesti kannata laittaa, kovettuu tms.

Kun riisi on jäähtynyt, mausta se etikkaseoksella:
2-3 rkl riisiviinietikkaa
2 tl sokeria/miriniä

Kaada seos riisille ja sekoita pitkin poikittaisin vedoin, ei hämmentäen.

Nigirit

Tee riisin jäähtymistä odotellessa täytteet valmiiksi:
avokadoa
kurkkua
raakaa tuoretta lohta
savustettua vaalealihaista kalaa, esim. pallasta
kypsennettyjä katkaravunpyrstöjä
seesaminsiemeniä
wasabia

Puolet makeista tein avokado/kurkku/lohitäytteellä ja osan nigireistä lohella:
kuori avokado
leikkaa avokado ja kurkku suikaleiksi
viipaloi lohi ohuiksi viipaleiksi

Toisen puolen makeista, osan nigireistä ja uramakit kokonaan tein avokado/kurkku/savukalatäytteellä:
soseuta osa avokadosta ja lisää savukalaa, sekoita tahnaksi (voit lisätä vähän majoneesia oikean rakenteen aikaansaamiseksi)
paahda seesaminsiemeniä hetki kuivalla pannulla, jotta väri muuttuu tummemmaksi

Nigireitä tein lohen ja savukalan lisäksi katkaravusta:
halkaise katkaravunpyrstöt kaaren ulkosyrjältä, jätä sisäsyrjä kiinni

Makit:
Vuoraa bambumatto kelmulla. Laita päälle merilevälevy kiiltävä puoli alaspäin. Levitä levylle kostutetuin käsin riisiä niin, että levyn yläreunaan jää n. 1 cm tyhjää. Vedä sormella riisiin lovi pari senttiä levyn alareunasta leveyssuunnassa. Levitä tähän loveen sormella sipaisu wasabia sekä täytteet, avokado/kurkku/lohi tai avokado/kurkku/savukala. Kääri levy rullalle bambumattoa apuna käyttäen. Kostuta levyn paljas yläreuna vedellä niin tarttuu paremmin kiinni. Leikkaa rulla viipaleiksi terävällä kostutetulla veitsellä.
Uramakit

Uramakit:
Laita bambumatto kiiltävä puoli ylöspäin bambumatolle, levitä päälle riisi. Ripottele riisin päälle seesaminsiemenet ja taputtele ne kiinni. Käännä levy toisinpäin matolla, niin että riisi on kelmua vasten. Sipaise pari senttiä levyn alareunasta wasabia ja kasaa päälle täytteet. Rullaa. Leikkaa viipaleiksi kuten makit.

Nigirit:
Pyörittele kostutetuin käsin riisistä palleroita. Sipaise jokaiselle hieman wasabia ja nosta päälle lohiviipale, savukalatahnaa tai katkaravun pyrstö.



Tarjoa wasabin, soijakastikkeen sekä gari-inkiväärisäilykkeen kanssa.

Yhteensä tuosta riisimäärästä tuli kolme levyllistä makeja ja uramakeja sekä ehkä 12-15 kpl nigireitä. Tuosta annoksesta ehkä jopa 3-4 ruokailijaa jo saisi ihan ok annoksen.

Valmiit sushit kannattaa nostaa välissä jääkaappiin odottamaan, etteivät seiso lämpimässä kovin kauaan. Sushit on paras syödä heti, tai ihan lähiaikoina, mutta kyllä ne muutamat viimeiset olivat vielä seuaavana aamuna ihan kuosissa. Enkä huomannut kovin häiritsevää riisin kovettumistakaan tapahtuneen. Mutta tuoreus on toki avainasemassa tässä ruoassa.

Käytännön neuvona sanoisin, että kädet ja veitsi kannattaa sitten kastella ihan kunnolla tuota riisiä käsitellessä, sillä tarttuu kiinni ihan tosissaan.

Oma lempparini oli uramakit, joska ne olivat kertakaikkisen upean näköisiä.Kaikki oli kuitenkin hyviä ja aivan taatusti näitä tehdään vielä uudelleenkin. Mielestäni tämä olisi loistava illanistujaisruoka, yhdessä tehden vieraiden kanssa, joten urakka ei kävisi emännällekään liian raskaaksi. Näitä on lisäksi ihan huippukivaa näpertää ja erityisesti syödä.

Ensi kerralla ajattelin jättää lohen väliin ja jos kokeilisi tonnikalaa sekä mätiä. Myös kampasimpukat kiinnostavat.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kesän odotusta

Täällä taas, naurettavan pitkän tauon jälkeen. Sitä se omakotiasuminen sitten varmaan teettää. Vuosien kerrostaloasumisen jälkeen hommaa on yllättävän paljon. Ensinnäkin toki muuton tuomat lisätytöt, mutta lisäksi jokapäiväisen elämän uudet haasteet, lumityöt, lämmittäminen jne. Ja oma jaksaminen ei vain ole nyt ollut sieltä parhaasta päästä.

Koneella tulee nykyään istuttua kovin harvoin ja silloinkin sinne on yleensä ihan jotain oikeaakin asiaa, joten kaikenmaailman viihdekäyttö on vähentynyt ehkä 1/10 entisestä.
Pihan harmaudesta alkaa pikkuhiljaa työntyö jotain väriäkin esille. Ihanainen sinivuokko kukkii muutaman metrin alueella.
Lisäksi jotenkin tämä omakotitaloasuminen on tuonut mukanaan sellaisen lieveilmiön, ettei ruoanlaitto oikein kiinnosta. Suurimman osan aikaa ruoanlaitto ja kaupassa käynti on vain vastuita. Ennen molemmat oli nautinto :( Itseäkin surettaa. Ja koska ruoanlaitto ei ole nautinto, ei tule kokeiltua oikein mitään uutta vaan tehtyä aina samaa perusruokaa, eikä varsinkaan siitä huvita juurikaan postailla mitään.

Jotenkin vain tämän bloggerin avaaminen on nykyään kovin vaikeaa. Eikä vain oman blogipuolen, vaan myös muiden blogien sivut ovat saaneet viimekuukauden muhia minun osaltani aivan omissa oloissaan. Anteeksi siis näin yhteisesti kaikilta blogisiskoilta ja -veljiltä, etten ole käynyt kylässä, saatika kommentoinut mitään.
Pihan ensimmäiset kukkijat olivat nuo taustalla näkyvät vanhat lilat krookukset. Nyt vihdoin myös hätäisesti viime syksynä itse istuttamamme krookukset ovat alkaneet kukkia. 8 sipulia istutimme ja kahdeksan niistä näyttää nousseen pintaan :)
Koitan parantaa tapani. Tai ainakin nyt tosissaan olen aikeissa koittaa jatkaa blogiharrastusta. En sitten tiedä jatkuuko meininki edelleen ruokablogina, vai tuleeko uudet kiinnostuksen kohteet näkymään enemmän bloggaamisessa. Tällä hetkellähän kaikki vapaa-aika minulla menee puutarhan laitossa, joka on edellisen omistajan useamman vuoden hoitammatta jättämisen jäljiltä melkoisessa kunnossa. Luonnollinen suunta bloggailullekin saattaisi siis löytyä tuolta pihan puolelta.

Tässä tapauksessa tuskin kylläkään maltan jättää ruokapuolesta kirjoittamistakaan ainakaan ihan kokonaan, mutta tulevaisuus näyttäköön miten jatketaan. Vai jatketaanko. Oma rajallisuutensa on tässä tauon aikana ollut pakko myöntää. Kun ei ole sanottavaa, sitä ei sitten ole. Piste.
Tämän mystisen törröttäjän olen nyt veikkaillut keisarinpikarililjaksi. Korjatkaa jos näyttää joltain muulta teistä. Tämä oli myös pihan aivan ensimmäisiä kasveja ja nousi pintaan varmaan joskus 2 vkoa sitten. Kovasti tätä on ihmetelty. Tällä hetkellä näillä korkeutta n. 50 cm.

Yllä olevissa kuvissa vähän pihan meininkiä tällä hetkellä. Kovasti odottelen että pääsisin istuttelemaan kaikkea mahdollista lisää ;) Seuraava postaus on ruokajuttuja, lupaan :)

Ihanaa ja ennenkaikkea aurinkoista keväänjatkoa kaikille!