maanantai 17. kesäkuuta 2013

Herkkusieniriisi

Tämän ohjeen keksin ihan sattumoisin. Minulla oli broilerinnuijia jääkaapissa ja jotain niistä piti kehitellä. Kaappiin oli jäänyt pyörimään myös pullonpohja punaviiniä joka ei vaan maistunut. Sekoittelin punkusta, sipulista, valkosipulista, yrteistä ja mausteista marinadin missä kanat saivat kelliä pari vrk. Sitten paistoin niihin pinnat ruskeiksi ja uuniin 175 asteeseen ehkä n. 30 min.

Kaveriksi tein täytettyjä herkkusieniä ja riisiä. Näiden yhdistelmästä tulikin sitten herkkujen herkku. Kokonaiset herkkusienet osoittautuivat ihan turhiksi tuon riisin rinnalla. Tein siis ihan perinteisesti täytetyjä herkkusieniä poistamalla sienistä kannat ja tunkemalla täytteeksi palasteltua fetaa. Kannat pilkoin ja laitoin herkkusienien kanssa vuokaan. Niiden päällekin toki riitti fetaa. Sitten uuniin n. 200 asteeseen n. 10-15 min.

Keitin välissä puuroriisiä, joka on epäilemättä paras riisi ruokaan kuin ruokaan. Asettelin riisit tarjoiluastiaan ja päälle levitin paistetut sieni- ja fetakuutiot sekä sienistä irronneen liemen. Päälle kasasin vielä kokonaiset sienet ja kanannuijat.

Ulkonäkö ei kerro koko totuutta.

Ja taivas kun se riisin, herkkusienien ja fetan liitto oli TÄYDELLINEN. Mitään niin hyvää en keksi ihan hetkeen maistaneeni. Se oli aivan fantastista. Itseänikin yököttää tämä ylisanojen käyttö, mutta oikeesti, uskokaa, se oli superhyvää. Viis kanoista, viis herkkusienistä (jotka molemmat oli nekin hyviä) mutta olisin voinut syödä ihan pelkästään sitä herkkusieniriisiä. Täytyy tehdä tuota pian uudestaan jotta saan teille jonkinlaisen järkevän reseptin aikaiseksi.

Kiitos ja anteeksi.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Raparperipiirakka

Meidän oma raparperi ei tuota vielä satoa tänä vuonna, mutta naapurissa onneksi tuottaa senkin edestä. Piirakan tekoon siis.

150 g sulaa voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

3 vartta raparperiä
2-3 dl mansikoista vähällä hillosokerilla keitettyä hilloa, enimmät nesteet tiristettynä pois
1 prk kermaviiliä
1 muna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan ainekset taikinaksi ja levitä piirakkavuokaan. Lisää päälle kuorittu ja viipaloitu raparperi sekä mansikka"hillo" (suht kokonaisia mansikoita). Sekoita kermaviili, muna ja sokerit ja valuta tasaisesti päälle. Paista 175 asteessa n. 40 min. Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa.

Piirakkapohjasta tuli tosi mehevä ja pehmeä. Joskus ennen olen onnistunut tekemään tällä pohjalla kuivakkaankin piirakan. En tiedä mitä tällä kertaa tein oikein :) Mutta herkkua tuli ja oli jopa vielä parempaan seuraavana päivänä kun oli saanut mehustua vähän vielä lisää. Täytynee lähteä taas naapurin raparperimaalle sadonkorjuuseen.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kukkia kukkia!!!

Mua alkaa huolestuttaa että mitähän tuolla puutarhassa enää kukkii heinä-elokuussa kun tuntuu että kaikki kasvit on kukassa jo nyt! Toivottavasti tämä meidän yllätyspuutarha on sinnekin jotain ilon aiheita varannut.
Akileijaa vaaleimmasta päästä.
Omiksi lemppareikseni on muodostuneet akileijat. Niitä on monessa eri paikassa ja useampaa väriä. Ne on niin kertakaikkisen herkkiä ja suloisia kukkia. Eikä vaan ne kukat, vaan myös niiden kauniit lehdet viehättää meikäläisen silmää.
Välimallin väritys akileijassa.
Voisin kerätä pelkkiä niitä ihania pilvennäköisiä lehtiä itselleni maljakkoon ja ihastella niitä. Kukat on lisäbonus :)
Tässä tummin akileija mitä meiltä löytyy.
 Aiemmin veikkailin yhtä kasvia nukkapähkämöksi, mutta myöhemmin tulin sitten sen suhteen katumapäälle. Paula ystävällisesti ohjasi katseeni oikeaan paikkaan ja ilmeni että pihaltamme löytyy nukkapähkämön sijasta vuorikaunokkia. Tuo on periaatteessa ihan hauska kasvi. Karvaiset somat lehdet, erikoisen näköinen nuppu  mustine "suomuineen" ja kukka on vinhan värinen. Joskin hieman harvakarvainen ollakseen erityisen kaunis. Tuo vaan näyttää olevan melko kova leviämään, joten harvennuksia on tiedossa.
Nukkapähkämöksi epäilemäni kasvi osoittautui Paulan suosiollisella avustuksella vuorikaunokiksi.
Upeassa kukassa ovat myös kurjenmiekat. En ole ihan varma mitä nuo ovat, osa on mahdollisesti kääpiökurjenmiekkoja tai saksankurjenmiekkoja. Seassa on tosi matalia ja osa vähän korkeampia ja niissä on melko leveät lehdet.

Isompi puska on sitten varmaan tavallista kurjenmiekkaa, siinä on kapeammat, heinämäisemmät lehdet. Noita isompilehtisiä ei ole kukkinut kuin vasta yksi, vaikka varsia on aika paljonkin. Lieneekö ottanut itseensä aiempaa hoitamattomuutta vai viimeaikaista hoitoa.
Kurjenmiekka.
Kurjenmiekka sen sijaan kukkii komeasti isoin ja monilukuisin kukin. Tätä olisi hauska saada myös muun värisinä versioina, sen verran komea kasvi on.

Jonkinlainen liljako? Päivänlilja ehkä?
Ylläolevaa keltaista kaunotarta kasvaa kurjenpolvien vieressä, mutta nimeä en tälle tiedä, veikkailen päivänliljaksi. Tämä on vähän samanmoinen heinäpuska kuin kurjenpolvikin, mutta kukat ja nuput ovat erilaiset.
Ruskolilja.
Ruskoliljoja kasvaa yhdessä penkissä ruhtinaalliset kolme.Mieleni tekisi hankkia näitä ja muitakin liljoja lisää, ne kun ovat niin kauniita. Surku vain kun liljakukot vaanivat niitä pihallamme, pikarililjat pistivät jo parempiin suihin ihan kokonaan :(

Sellaista pihalla tällä kertaa. Pikkuhiljaa pihan laitossa on voinut vihdoin vähän hengähtääkin. Piha ei ole enää ihan silkka kaaos vaan jo pihaa muistuttava alue. Nyt hetken ehkä hengähdämme ja vain ylläpidämme saavutettua tasoa. Ei pidä tehdä liikaa ettei työläänny. Koko kesä ja kaikki tulevat kesät on aikaa laittaa pihaa kuntoon.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pastaa a la Katiskatar

Ostin kaupasta paketillisen vuohenjuustoa tietämättä mitä siitä varsinaisesti tekisin. Mieleeni tuli että kun tomaatit ovat nyt herkullisimmillaan ja oman puutarhan yrtit alkavat jo tuottaa satoa joten miksipä en loihtisi jonkinlaista tomaattista, yrttistä vuohenjuustopastaa. Selailin netistä muutamia ohjeita mutta ei niistä sitten löytynyt oikein inspiraatiota. Joten tuloksena Pastaa a la Katiskatar yhdelle henkilölle :)

2 kypsää tomaattia
1 kevätsipuli varsineen
1 kohtuullisen kokoinen valkosipulin kynsi
yrttejä, esim. 5 basilikan lehteä ja 8 oreganonlehteä
öljyä
vajaa 1/2 pkt vuohenjuustoa
suolaa, mustapippuria
pastaa

Kalttaa tomaatit: Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa. Leikkaa tomaatteihin ristikkäiset viillot sinne "pikkunavan" puolelle. Laita tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Nosta pois vedestä ja laita kylmään veteen jäähtymään. Kuori ja paloittele.

Kuumenna öljytilkka kattilassa, kuulottele siinä hetki kevätsipulin silputtua vaaleaa osaa. Lisää tomaatit, suola ja mustapippuri. Laita tässä välissä pasta kiehumaan runsaalla suolalla maustettuun tomaattien kalttausveteen.

Kun pasta on jotakuinkin valmista, lisää kastikkeeseen silputut yrtit, valkosipuli, kevätsipulin varret sekä paloiteltu vuohenjuusto. Sekoita hyvin. Nauti!
Näyttääkin niin hyvälle että alkoi tehdä tätä mieli uudestaan. Joudunkohan käyttämään sen lopunkin vuohenjuuston tähän samaan ruokaan ;)
Jopas vaan tuli hyvää. Tämä on oikein kesäherkku ja maistuu varmasti aina vaan paremmalle jos sipulit, tomaatit ja yrtit kaikki saa omasta puutarhasta. Suosittelen lämpimästi.

Tämä oli oikein arjen pelastajapasta. Helppoa ja nopeaa ja lisäksi vielä nuuduttavan työpäivän jälkeen nautittuna piristi ja ilostutti kummasti. Koko annoksen tekemisen pisin aika meni siihen että odottelin että keitinvesi kiehuu. Ei paha :)

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Katkarapulasagne

Katkaravut ovat kuuluneet nykyisin ruokavalioomme useammin kuin aiemmin. Miehen viimeisetkin ennakkoluulot ovat karisseet joten mikään ei estä herkuttelemasta noilla ihanilla pikku äyriäisillä. Kalliitahan nekin pirulaiset ovat niinkuin kaikki nykyään, mutta koitan pitää huolen että niitä on aina pakastimessa saatavilla jos tarvetta ilmenee.

250 g kuorittuja katkarapuja
1 prk tonnikalapaloja vedessä
4 kevätsipulia varsineen tai 1 tavallinen (öljyä kuulotteluun)
(1 valkosipulinkynsi)
1 prk tomaattimurskaa
1 prk kermaa
mausteita (suolaa, mustapippuria, yrttejä)
juustoraastetta
lasagnelevyjä, n. 9 kpl

Kuulota silputtu sipuli öljytilkassa. Lisää tomaattimurska ja mausteet, anna hautua 15 min. Lisää sekaan kerma, valutettu tonnikala sekä katkaravut. Sekoita hyvin ja kasaa lasagne. Pohjalle kerros kastiketta, päälle pastalevyt. Väleihin juustoraastetta. Päällimmäiseksi laita kerros kastiketta ja juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 45 min. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.
Lasagnesta hyvän kuvan saaminen taitaa olla mission inpossible.
Olen tehnyt tätä ennekin, joten nyt ajattelin ensin että laitan pelkkiä katkarapuja enkä ollenkaan tonnikalaa, mutta en sitten uskaltanut. Pelkäsin jotenkin että tulisiko siitä mautonta. Mutta aion kyllä vielä kokeilla ilman tonnikalaa koska jotenkin se on alkanut hieman tympiä. Täytyy kokeilla googletella millaisia muut ovat tehneet. Hyvää tämä oli joka tapauksessa ja parasta kaikesta, helppoa ja suht nopeaa. Toki paistamisessa menee tovi, mutta sen ajanhan voi puuhailla vaikka pihalla, joten ei se hukkaan mene :)