lauantai 31. elokuuta 2013

Aamupalalla Bremenissä ja vähän muutakin

Emme tosiaan ottaneet hostellin tarjoamaan melko kallista aamupalaa, vaan mieluummin söimme sitten hieman kevyemmän aamupalan jossain kaupungilla, jotta sitten jaksaa taas hetken kuluttua syödä uudestaan :)

Koskapa majoituimme aivan rautatieaseman vieressä, tuli sen ympäistössä pyörittyä paljon kun kaikki ratikat lähtivät siitä vierestä. Rautatieasemalla on kymmeniä pieniä liikkeitä joista varmaan puolet vähintäänkin myivät ruokaa. Oli kahviloita, kebabberioita ja aasialaista ruokaa tarjoavia paikkoja vieri vieressä. Joillain kejuilla näytti olevan jopa kaksi liikettä asematunnelin eri päissä. Valinnanvaraa siis riitti.

Tokikin hinnat olisivat saattaneet olla jossain hieman syrjemmässä hieman alhaisemmat, mutta koska kaikki maksoi jo tuollakin vähemmän kuin Suomessa, emme niin ottaneet paineita jahdataksemme mahdollisimman alhaisia hintoja.

Lauantain lentomme saapui vasta enemmän lounasaikaan joten silloin emme enää aamiaista hakeneet. Sunnuntaina siis lähdimme ensikertaa aamiaisapajia kartoittamaan. Päädyimme juurikin tuonne rautatieaseman tunneliin pyörimään vesisateen yllättäessä heti aamusta. Aikamme haahuiltuamme ja kuljettuamme tunnelin päästä päähän pariin otteeseen päädyimme ostamaan eväät mukaamme Le Crobag-kahvilasta. Päädyimme kahvilaan siksi, että vaikka kaikissa tiskeissä kaikki näytti äärimmäisen hyvälle, oli tuo kyseinen broilerleikepatonki jotenkin erityisen houkutteleva. Otimme yhden sellaisen ja kaveriksi vielä juusto-kinkku-croisantin sekä kahvin, hinnaksi tuli n. 7,50 €. Kalliimmasta päästä siis tämä eväs.
Le Crobagin broilerleikepatonki ja juusto-kinkku-croisant.
Ja Bremenissä tosiaan kun on kyseessä broilerleikepatonki tai juusto-kinkku-croisant, niin siellä välissä on sitä nimessä mainittua tuotetta. Ei alkuunkaan niinkuin meillä että välistä löytyy näön vuoksi pieni kökkö sitä tärkeintä ainesosaa. Ja nuo salaatit! Ne olivat kyllä kaikkialla niin tajuttoman fressejä ja ihania. Kaikki leivät näytti juuri siltä miltä meillä mainoskuvat näyttävät ja todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta. Mutta ei Bremenissä.

Suurimmassa osassa kahviloista tuntui olevan kolme kahvikokoa, small, medium ja large. Jäimme siihen uskoon että Suomen tavallisen kokoinen kahvi oli tuolla small, sillä medium oli ihan järjettömän kokoinen mortteli. Largea emme kokeilleet, miten iso se sitten lienee :D

Toisena aamiaiskertana päädyimme jälleen rautatieaseman tunneliin. Meitä taisi sinne ajella silloin polkupyörien vuokraus, jota emme sitten kuitenkaan löytäneet ja jäi pyörät vuokraamatta. Mutta aamupalaa saatiin kuitenkin.

Emme tietenkään samaan paikkaan halunneet mennä vaikka eväät olivatkin edellisaamuna vakuuttaneet, vaan olimme niinkin uskaliaita että päädyimme viereiseen kahvilaan nimeltä Werder-Bäcker Bünger. Siellä otimme juustosämpylän ja mozzarellapatongin sekä kahvin, hinta n. 6,50 €. Perushyviä molemmat, mutta jäivät kyllä ehdottomasti kakkoseksi edellisaamun eväille.
 
Juustosämpylä ja mozzarellapatonki.
Viimeinen varsinainen aamiainen oli sitten lähtöämme edeltävänä päivänä. Lähtöpäivänä kun nautimme enää lähikaupasta napatut kinkku-croisantit lentokentälle menevää ratikkaa odotellessamme. Viimeinen aamiainen oli sitten jo jostain muualta kuin asematunnelista. Pääsimme jopa ihan keskustaan asti ennen kuin nälkä yllätti. Otimme mukaan leivät Bäckerei und Konditorei Tantzenista, osoite Langenstraße 25-29, aivan keskustan ainoan Lidlin vieressä.

Otimme kinkkusämpylän ja täytetyn fladenbrot:in, eli litteän leivän ja sen iänikuisen kahvin, hinta n. 7 €. Kinkkusämpylä oli taas ihan perussämpylä, mutta tuo fladenbrot oli H-Y-V-Ä. Ensinnäkin leivän rakenne oli jotenkin erilainen kuin tavallisessa leivässä. Se oli jotenkin tosi huokoinen ja kostea. Oikein hyvän makuinen. Lisäksi täytteet olivat iloinen yllätys. Luulimme tilatessamme että se on kananmunatäytteinen leipä kasviksineen. Mutta syödessä paljastui että leivän sisältä löytyi kananmunan lisäksi juustoa, kinkkua, majoneesia ja tietysti kasviksia paljon. Oli todella hyvänmakuinen leipä, ja vieläpä valtavan iso. Tuolla jaksoi kyllä pitkälle.

Pikkuvälipalaksi söin parina viimeisenä iltana tällaiset:
Nutella & Go!
Eli tuossa samassa pakkauksessa on pikku annos Nutellaa ja leipätikkuja joilla syödä sitä. Olipa vaan nerokas keksintö, meillekin näitä! Purkin hinta oli vajaan euron.

Se mikä meitä jäi harmittamaa niin vietävästi oli se, että emme tajunneet syödä Bremenissä jäätelöä kuin kerran ja silloinkin vain yksi pienenpieni pallo puoliksi kun olimme ihan ähkyssä syömisen jälkeen. Ainakin nimittäin tuo kyseinen sulkaajäätelö oli tosi hyvää. Bremenin jäätelöt olivat aivan erirakenteisia kuin meillä Suomessa. Ne olivat pehmeitä, melkein kuin pehmiksiä kaikki. Ja tosi vahvan makuista oli ainakin tuo kyseinen jäde. Lidlistä saanee jotain saman makuista, vaan ei rakenteista.


Meitä kun se aurinko ei niin paljoa ilahduttanut läsnäolollaan, joten jäi tuo jäätelön syönti tosiaan enemmän ajatuksen tasolle. Kyllä, harmittaa paljon. Kyllähän jäätelöä jaksaisi aina syödä!

torstai 29. elokuuta 2013

Liikkuminen ja yöpyminen Bremenissä

Koska Saksan hintataso majoituksen osalta ei ole se edullisin mahdollinen, päädyimme majoittumaan hostellissa nimeltä GastHaus Bremer Backpacker Hostel. Varasimme huoneen suoraan hostellista sähköpostitse. Tämä näyttäisi löytyvän myös esim. hostelworld.comista, mutta hinnoissa ei näyttäisi olevan juuri eroja ja koska minulla oli jotakin selvitettäviä kysymyksiä, oli suoraan hostellin kanssa asioiminen aiheellista.
Älä sekoita hostellia samannimiseen hotelliin joka toimii osittain samoissa tiloissa.
Sain oikein hyvää palvelua sujuvalla englannilla niin sähköpostitse kuin paikanpäälläkin. Huoneemme oli queensize-vuoteella (120 cm leveä vuode siis ;)) varustettu kahden hengen huone, jossain yöpyminen maksoi 20 €/hh/yö. Lisäksi hintaan tuli 3 €/hh lakanamaksu. Ja huom. oma pyyhe mukaan. Ja vessat ja kylpyhuoneet löytyivät tietysti sitten käytävän varrelta. Joten jos haluat jotain yksityisempää, tämä ei ole sinulle tarkoitettu majoitusvaihtoehto.

Ota myös huomioon se, että hostelli vaatii jonkinlaista panttia avainta vastaan, esim. passi, ajokortti tai opiskelijakortti. Pantin saa sitten takaisin kun palauttaa avaimen. Eli ajokortti kannattaa olla mukana ettei passia joudu jättämään hostellille.

Hostellilla olisi saanut aamupalaa 6,50 €n hintaan, mutta meitä se ei kiinnostanut sillä paljon mielenkiintoisempaa oli syödä jossain kaupungilla vähän sitä sun tätä. Emme siis aamiaista testanneet. Käsittääkseni se kuitenkin on sama aamiainen kuin mikä kuuluu saman nimisen hotellin huonehintoihin.

Hostellilla oli muuten melko rauhallista, mutta ensimmäisenä iltana oli paikallisen Werder Bremer-bundesliigajoukkueen kauden aloituspeli. Sen seurauksena kaupungilla oli mieletön vilinä ja fiilis kun jalkapallo näyttäisi olevan paikallisille aika iso juttu. Vilinä tuli myös siis hostellille kun jotkut hieman kauempaa tulleet jalkapallofanit kulkivat käytävilllä pomputellen palloa joskus aamuyön tunteina. Mutta ei sitä melua onneksi kauaa kestänyt.

Hostellin paikka merkitty mustalla nuolella. Rautatieasema merkitty Bremen Hbf ihan kartan ylälaitaan.
Varsinainen kaupungin ydinkeskusta löytyy noiden kahden näkyvän joen välistä, mutta hostelli oli mitä mainioimmassa paikassa aivan rautatieaseman vieressä. Sieltä lähti kaikki mahdollisen bussit, ratikat ja junat niin lähelle kuin kauaskin.

Lähin ruokakauppa hostellilta on osoitteessa Am der Weide 50A. Eli kartan mustan nuolen kohdilla kulkee tie Am der Weide ja aivan nuolen oikean reunan kohdalta löytyy punaisesta tiilitalosta parkkihalli jonka sisällä ruokakauppa Edeka on. Ruokakauppoja nimittäin oli aika vaikea löytää tuolta. Missä lienevät bremiläiset itse käyvät ruokakaupoissa.

Julkinen liikenne (BSAG) toimii loistavasti Bremenissä, niinkuin ilmeisesti kaikkialla Saksassa. Lipun voi ostaa ratikasta ja ainakin juna-aseman luota löytyvästä lippupisteestä sekä varmaan tietty myös busseista. Ja liputta ei kannata matkustaa koska tuolla todellakin on liikenteessä lipuntarkastajia, myös sunnuntaisin jolloin itse jouduimme yllätysiskun kohteeksi. Siinä oli vähän agenttielokuvan tuntua... Onneksi oli liput kunnossa.

Tässä linkki suoraan tämän hetken lipputietoihin BSAG:in sivuilla. Bremenissä on hintavyöhykkeitä eli zoneja kolme kappaletta. I, II sekä S. I on edullisin ja käy keskustan alueella (myös lentokentältä tultaessa). Ainakin lentokentältä löytyy turisti-infosta paperinen ratikkakartta jossa näkyvä alue kuuluu I-zoneen. Sama kartta löytyy kaikilta ratikkapysäkeiltä. II on kallein zone ja sitä emme käyttäneet joten en ihan varma ole mihin asti sillä pääsee. Ochtum Parkin outletalueelle mennessämme tarvitsimme S-zonen liput, jotka ovat keskihintaiset. S-zonen lippujen ostaminen suoraan ratikasta oli vähän hankalampaa kuin I-zonen lippujen, mutta kyllä se oikea valikko sieltä löytyy kun vaan jaksaa etsiä. Jos ei jaksa, kannattanee lippu ostaa aseman lippupisteestä.

Julkisia kannattaa ehdottomasti käyttää jo lentokentältä keskustaan tullessaan. Ratikoita menee n. 10 minuutin välein ja matka keskustaan taisi kestää 11 minuuttia. Yksittäinen lippu (EinzelTicket) maksaa kaupunkialueella 2,40 € ja sillä saa matkustaa kolme tuntia. Jos matkustatte kahden aikuisen (ja neljän lapsen) porukassa, kannattaa ehdottomasti ottaa päivälippuplus (TagesTicketPlus), jonka hinnalla 8,50 € siis matkustaa kaksi aikuista ja jopa neljä lasta niin paljon kuin ehtii seuraavaan aamuyöhön klo 3 saakka. Jos suunnitelmissa on matkustaa paljonkin, voi olla syytä harkita viikkolippua (7-Tage-Ticket), 18,90 € jolla saa siis viikon matkustaa yksi henkilö niin paljon kuin ehtii.

Itse ostimme pariin otteeseen päivälippuplussan ja sitten pari kertaa irtolippuja. Mm. kun lähdimme käymään Ochtum Parkissa outletmyymälöissä, se on zonea S ja sinne tarvitsee hieman kalliimman lipun kuin keskustan I-zonelle.

Lippujen osto oli vaivatonta ratikoissa. Koneesta pystyy valitsemaan palvelukieleksi mm. englannin ja siellä on oikein kuvin selitetty kunkin lipun sisältö (esim. päivälippuplussassa kaksi isoa hahmoa ja neljä pientä:)). Kone huolii muistaakseni kaikki kolikot (ei ehkä 1 ja 2 sentin kolikkoja) mutta setelirahaa vain 10 € asti. Eli pidä huoli ettei rahat ole liian isossa muodossa.

Juna-asemalla ihmettelimme tällaista kylttiä: VERBOT - Von Waffen und gefährlichen Gegenständen, 20-8 Uhr. Eli pyssyt, pesäpallomailat ja puukot on kielletty asemalla klo 20-8. Mutta siis päiväsaikaanko siellä voi heilua edellämainittujen kanssa ihan vapautuneesti? :D
Bremenistä pääsisi helposti myös kauemmaksikin reissulle kun juna-asemalta lähtee junia vähän joka puolelle. Hampuri lienee aika suosittu kohde Bremenistä. Junamatka ei kauaa kestä kun etäisyyttä on vain reilu 100 km. Toinen ns. suuri kaupunki joka on melko tavoitettavissa on Hannover jonne lienee noin saman verran kuin Hampuriinkin mutta vain toiseen suuntaan. Alankomaiden rajakaan ei ole kovin kaukana Bremenistä, muistaakseni vain noin 50 km. Ja jos merielämä kiinnostaa, pääsee puolessa tunnissa Bremerhaveniin.

Itsehän katselin päivän pistäytymisiä niin Alankomaiden puolelle kuin Bremerhaveniinkin, mutta sitten kuitenkin totesimme että neljä päivää on kuitenkin melko lyhyt pyräys ennestään täysin tuntemattomassa kaupungissa, joten ehkä pelkässä Bremenissäkin on ihan meille nähtävää enemmän kuin tarpeeksi.

tiistai 27. elokuuta 2013

Bremenistä yleisesti

Ryanair lentää Bremeniin Tampereelta ja takaisin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Lennot lähtevät ajoissa aamulla, Bremenin päästä jopa 6.30 paikallista aikaa. Tuohonkin aikaan liikkuu jo hyvin julkiset, joten edes takaisin lentokentälle ei tarvitse välttämättä mennä taksilla kun ratikallakin pääsee niin sulavasti.

Saksa on vain tunnin Suomen aikaa jäljessä, joten ei tuo paluun aamuherätys edes tunnu niin kovin pahalta :)

Bremen on noin 550.000 asukkaan kaupunki. Suhteellisen pieni kylänen siis kyseessä. Tullessa tuntuu että lentokone laskeutuu aivan keskelle tuota kaupunkia. Eikä se kyllä kaukana ole, sillä Bremenin lentokenttä on kuulemma keskeisimmällä paikalla oleva eurooppalainen lentokenttä. Ja täytyyhän sen olla totta kun ratikalla matka kentältä keskustaan kestää 11 minuuttia.

Keskusta on melko helppo hahmottaa sillä se on melko pieni ja rajoittuu hyvin kahden joen väliin. Keskusta on siis n. kuusi kilometriä leveä ja kaksi pitkä. Kun olet tullut yhden joen rannalle, tiedät että on aika kääntyä takaisin jos et halua laitakaupungille.

Kaupunki on muodostunut aikanaan Weser-joen varrelle joka laskee mereen Bremerhavenissa. Kaupunkia rajaa paikoin kolmekin jokea, mutta Kleine Weser rajaa enemmänkin laitakaupunkia kuin keskustaa. Keskusta löytyy Weserin ja hassun muotoisen pikkujoen välistä. Tälle en nimeä tiedä. Näyttäisi ainakin siltä että se on aikanaan tekemällä tehty joki.

Keskusta kartalla.
Pikkujoen varrelta löytyy useita puistoja jotka ovat melko luonnontilassa. Niissä emme nähneet kovin monen paikallisen ulkolevan. Olivat melko erikoisien näköisiä (ja hajuisia) suomalaisen silmään (ja nenään). Puut olivat valtavia ja niiden oksat roikkuivat vedessä ja joki oli muutenkin jotain ihmeellistä kasvustoa täynnä. Ja itse Weserin vesi oli niin ruskeaa ja sameaa, että pistää syvästi ihmettelemään että ihanko tosissaan nuo paikalliset uivat siellä.

Ja vielä huomautuksena, että tokihan tuon mutkikkaan pikkujoen toiselta puolelta löytyy vielä juna-asema, että ei se keskusta nyt ihan kokonaan tuohon jokeen lopu, mutta ei sinne välttämättä ole mitään asiaa jos ei yövy joen tuolla puolen tai ole lähdössä junalla jonnekin.

Bremenistä löytyy soma vanhan kaupungin kortteli (Scnoor) jossa on oikein vanha kauppakuja sekä lukuisia muistomerkkejä, patsaita ja tärkeitä rakennuksia. Nähtävää Bremenin keskustassa siis riittää jos vain jalat jaksaa kantaa. Sama meininki jatkuu ruoan suhteen, jos vain vatsa vetää niin kyllästymään ei kyllä pääse vaikka viettäisi koko reissun syöden.

Mitä tuotteita tulee ensimmäisenä mieleen Bremenistä? Bremenistä löytyy kaksi siellä valmistettavaa olutmerkkiä, Beck's joka on tunnettu kaikkialla maailmassa ja minulle uusi tuttavuus paikallisesti myynnissä olevat Haake-Beck-oluet. Lisäksi tunnettu paikallinen brändi on Hachezin suklaa, jonka tehdas löytyy hieman keskustan ulkopuolelta. Bundesliigaa seuraaville Weder Bremer-joukkue on lienee tuttu. Näistä kaikista myöhemmin lisää.

maanantai 26. elokuuta 2013

Bremen

Terveiset sateisesta Bremenistä!

Matkakuume oli vaivannut minua jo pitkään. Mitään erityistä kohdetta haaveillani ei ollut, mutta jonnekin pois Suomesta olisi päästävä. Joskus tuossa alkukesästä taas vaihteeksi haaveillessani ulkomaan reissusta Ryanairin sivuilla satuin hakemaan lentoja ja yksi hauistani oli Bremen. Ja kappas, n. 23 € per pää per suunta ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Tutustuessani sitten lähemmin kohteeseen ja majoitusvaihtoehtoihin päädyin lopulta ehdottamaan Bremenin matkaa Isännälle joka tottelevaisesti aivan ilmoitti minun voivan tehdä tarvittavat varaukset reissua varten.

Käsittääkseni Saksassa on kesälomakausi vielä kuumimmillaan, mutta ei sitä Bremenissä kyllä huomannut. Väkeä oli toki paljon, niin ettei paikkapaikoin meinannut sekaan mahtua, mutta kelit eivät kyllä oikein vastanneet suomalaista käsitystä lomasäästä. Tai ehkä ne sitä juuri vastasivatkin, mutta jotenkin olisi odottanut että muualla maailmassa olisi paremmin :D

Vettä siis satoi. Ja satoi. Ja satoi. Jossain vaiheessa meinasi huumorintaju loppua ihan kokonaan. Eli ensimmäinen vinkki Bremeniin matkustaville: kertakäyttöiset sadetakit mukaan. Ja sateenvarjokaan ei ole huono idea.

Onneksi se sade ei nyt kuitenkaan ihan tauotonta ollut, mutta yleensä satoi aina sen aikaa että kerkesi kastua kunnolla ja sitten se loppui ja sitten olit märissä vaatteissa ja kengissä loppupäivän. Ja ripsiä-sanaa tuskin löytyy Saksan sanakirjasta, nimittäin kun sitä vettä tuli, niin sitä tuli ihan oikesti paljon.
Kuva Bremenin Marktplazilta jossa oli joku WWF:n pandatietoisuustapahtuma. Aukiolle oli tuotu muovisia pandoja neljä rekkalastillista. Lieneekö kuvanneet olemassa olevien pandojen määrää.
Keleistä huolimatta meillä oli kivaa, nähtiin ja koettiin kivoja paikkoja ja juttuja ja matkustettiin paljon ratikalla (jee, kuinka jännää :D). Ja vaikka reissussa olikin kivaa, on kyllä huikaisevan ihanaa olla taas kotona. Ei ole parempaa paikkaa kuin koti :)

Nyt kun olemme siis sitten onnellisesti takaisin Suomen kamaralla neljän Bremenyön jälkeen on luvassa muutamia Bremenaiheisia postauksia mm. ruoasta ja nähtävyyksistä.

Ei se Saksa IHAN paska maa ole ;)

perjantai 23. elokuuta 2013

Kaalikeitto

Sitä on tässä viime aikoina näin asuntovelallisena alkanut miettimään sitä rahamäärää mitä ruokakuluihin menee kuukaudessa. Summa on ihan tolkuton kun meitä kuitenkin on vain kaksi. Olen siis alkanut vähän miettiä jonkinlaisen budjetin tekemistä ja ruokakulujen keventämistä. Vielä en ole siirtynyt sanoista tekoihin, mutta kunhan kesälomat ovat takana päin, niin sitten kyllä pitäisi ajatukset saada muodostettua käytännöksi.

Ensimmäinen tietoisesti vähän kokeilumielessä sanoista tekoihin ruoka oli kaalikeitto. Varmaan tuota halvempaa ruokaa saa hakea. Tosin meillä keitossa oli mukana naudan jauhelihaa mikä toki tuo hintaa enemmän kuin sika-nauta, mutta kyllä tämä silti edulliseksi jää kun kaali ei esim. maksa käytännössä yhtään mitään tällä hetkellä. Olin laskeskelevinani tälle ruoalle hinnaksi n. 0,90 €/annos.

1 (kesä)kaali (ei semmonen jättikokoinen)
3 porkkanaa
2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
400 g naudan jauhelihaa
1 dl puuroriisiä
suolaa
valkopippuria
maustepippuria
meiramia

Suikaloi kasvikset. Kuulottele niitä muutamassa erässä öljytilkassa pannulla. Siirrä pataan odottamaan. Lisää pataan vettä että kasvikset peittyvät ja kuumenna kiehuvaksi. Paista sillä välin jauheliha kypsäksi. Lisää jauheliha keittoon ja anna porista hetki.

Tässä vaiheessa jos käyttää kesäkaalia niin voi lisätä jo riistikin, jos talvikaalia niin kannattanee odotella että kaalit jonkin verran pehmenevät ettei riisi ole ihan muhjuna lopulta. Kesäkaalia ei kauaa tarvitse keitellä, talvikaali vaatii pidemmän kypsennysajan, varmaan tunteja, joten porkkanatkin kannattanee talvikaaliversioon lisätä vasta myöhemmin. Kun kaalit on kypsän oloisia, mausta keitto ja tarjoa smetananokareen ja kunnon ruisleipäsiivun kanssa.

Rakastan niin kaalikeittoa. Kokeilin tällä kertaa tällaista hieman erilaista versiota kun tähän tuli tuota riisiä. Tykkäsin kyllä. Se vähän saostaa keittoa ja tuo siihen ruokaisuutta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen versio. Kaalikeittoahan kannattaa tietysti keittää oikein kunnon jättipadallinen kerralla ja sitten pakastaa annosrasioissa niin ei tarvitse vahvan makuista keittoa kovin montaa päivää syödä. Vaikka se hyvää onkin, kyllä sen syömiseen aika nopeasti työlääntyy.

maanantai 19. elokuuta 2013

Unelmatorttu

Meillä ei lapsena koskaan ollut unelmatorttua. Nyt vuosia myöhemmin minulle selvisi että tämä johtui siitä että äiti ei ole tästä koskaan pitänyt. Muistan että kaverin luona tuota oli usein ja se oli niin maailman parasta. Ja nyt se on vuosien jälkeen iskostunut mieleeni että tätä on pakko joskus tehdä, onko se oikeesti niin hyvää kuin muisti väittää. Ohje Hellapoliisilta.

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
100 g voita
1 mun
3-4 dl tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kääntele taikina varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista uunin keskitasossa 225 asteessa n. 7 min. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille.

Vatkaa täytteen ainekset keskenään (siis vatkaa oikeasti, sähkövatkaimella ja kunnolla, että alkaa jäykistyä) ja levitä jäähtyneelle pohjalle. Kääri rullalle ja nosta jääkaappiin tekeytymään. Ehdottomasti parhaimmillaan seuraavana päivänä.


Erehdyin maistamaan tätä vielä samana päivänä ja olin ihan surkeana kun ei se nyt kovin kummoista ollut. Mutta ah, seuraavaan päivään kannattaa näköjään oikeasti odottaa sillä silloin se oli herk-kua! Eiköhän tätä tule tehtyä joskus uudemmankin kerran.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Itsetehdyt kalapuikot

Kalapuikkoja saa kaupasta. Mutta niitä voi tehdä itsekin ja ne maistuu aikalailla erilaiselta kuin kaupan versiot. Vähänhän se tietty vaatii säätämistä, mutta jos intoa ja aikaa riittää enempään kuin 15 minuutin uunittamiseen niin miksei sitten tekisi kalapuikkoja itse.

400 g pakasteseitiä (oikea hifisteliä tekee tietty oikeasta tuorekalasta, mutta meillä mentiin tällei puolivalmiilla versiolla)
1dl vehnäjauhoja
1-2 munaa
1,5-2 dl korppujauhoja
1 tl sitruunapippuria
suolaa
3 rkl rypsiöljyä

Sulata pakasteseitä hetki huoneenlämmössä että siitä voi leikata sopivaisia paloja. Leikkaa siis köntti 12 palaan. Kaada yhdelle lautaselle vehnäjauho, toiselle rikottu ja sekoitettu kananmuna ja kolmannelle korppujauhot. Sekoita sitruunpippuri ja suola korppujauhoihin.

Kierittele kalapuikot ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Kuumenna öljy pannussa ja paista kalapuikot joka puolelta kauniin värisiksi.

Tarjoa perunamuussin ja lisäkkeiden kanssa.


Hauskaahan näiden näpertäminen on, mutta kiireaikana suosittelen edelleen turvautumaan kaupan versioihin.

tiistai 13. elokuuta 2013

Vielä kukkii

Kesäkuussa pelotti että kukkiiko loppukesästä enää mikään, mutta onneksi sentään jotain vielä on kukassakin. Esimerkiksi tällainen sininen kukka, joka teki kukkimistaan pitkään ja hartaasti ja kerkesimme odotella sen kukkimista jo varmaan kesäkuun alusta asti. Mitään havaintoa minulla ei ole mikä tämä mahtaisi olla nimeltään, joten ehdotuksia otetaan taas vastaan. Tämä kasvi kasvoi varmaan jotain 2 m korkeaksi ja on tässä kuvassa siis ns. kyljellään kun ei enää kukkien auettua jaksanut kannatella itseään pystyssä. Lepää nyt siis vattupusikon päällä. Lehdet ovat tuollaiset hapsuiset ja tummanvirheät.


Ruusupapuja minulla on kolme. Laitoin ne kasvamaan heinäseipäistä tehtyyn kolmijalkaan, jokaiselle oma seipäänsä. Kaksi niistä kasvaa oikein iloisesti, kolmas ei niinkään. Upeasti se kuitenkin kukkii ja ensimmäiset pavutkin alkavat kohta olla syömäkoossa. Ah ihanuutta.
Mitä eroa on Malvalla ja Malvikilla vai ovatko sama kukka... Kun googlasin niin molemmilla löytyi kuvia tästä kukasta mutta myös erinäköisistä kukista :D eli en nyt ihan mene vannomaan että kumpi tämä lienee. Kaunis on kyllä kertakaikkiaan ja näyttäisi muodostuvan yhdeksi meidän pihan lemppareista eikä vähiten senkään vuoksi että on aika pitkäaikaiseksi kukkijaksi osoittautunut.
Sitten vielä kuvaa vattusista :) niitä kypsyy joka päivä lisää ja ovat isoja ja hyvän makuisia. Joka päivä heitämme aina kierroksen vattupuskan ympäri ja oikein sopivasti on tuo puska meidät vatuissa pitänyt. Säilöntään asti niitä ei kylläkään riitä, mutta onneksi tämän kesän villivattusato oli vähintäänkin kohtuullinen ;) ja neilläkin on niitä nyt sitten pakastimessa jotain 17 litraa, eli eiköhän niistä piirakat saa meidän perheen tarpeisiin :)
Nyt äkkiä taas pihalle aurinkoon loikomaan kun huomiselle on taas lupailtu vettä ihan riittävästi. Lämmintä KESÄN jatkoa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Tonnikalapiirakka

Ihan joku päivä sitten luin jostain lehdestä tonnikalapiirakan ohjeen ja inspiroiduin saman tien että tuota on pakko tehdä. Muutaman päivän päästä sitten kun aloin valmistautua kauppaan lähtöä varten ja etsimään ohjetta että mitäs sitä pitikään ostaa niin kappas, ohjetta ei löydy mistään eikä minulla ollut enää mitään käsitystä mistä olin ohjeen mahtanut bongata. Joten ei kun taas itse kehittelemään jotain. Pohja on joku melko peruspohja, täytteen kehittelin itse.

Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä
suolaa

Sekoita pohjan aineet ja taputtele piirakkavuoan pohjalle.

Täyte:
½ prk smetanaa
3 pientä keitettyä perunaa
1 prk tonnikalaa öljyssä
1 maustekurkku
2 keitettyä kananmunaa
tilliä
2 dl kermaa
2 kananmuna
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Levitä smetana piirakkapohjalle. Lado päälle ohueksi viipaloidut perunasiivut sekä tonnikala. Lisää vielä paloitellut maustekurkut, viipaloidut kananmunat sekä tilli. Sekoita kerma, kananmunat sekä mausteet ja kaada piirakan päälle. Paista 200 asteessa 30-35 min.


Vieraille maistui hyvin ja ei tuo itsestänikään huonoa ollut. Entisenä tillinvihaajana olen löytänyt itseni tänä kesänä jo useampaan kertaan himoitsemasta tilliä ja hyvältä se tuossa piirakassa kyllä maistui. Uskoisin että tässä piirakassa ei kannattane käyttää mitään kovin rasvatonta kalaa, esim. tonnikala vedessä ei ehkä toimi. Lohi toimisi luultavasti vielä tätä öljyistä tonnikalaa paremmin. Lohiversiota voisi kyllä vielä kokeilla.

tiistai 6. elokuuta 2013

Kylmäsavulohipasta

Ohhoh, tulipa taas pidettyä taukoa. Ainakin kuukauden olen miettinyt joka viikonloppu että nyt otan itseä niskasta kiinni ja kirjoittelen blogiin, mutta ei vaan ole malttanut. Ulkona on niin ihanaa olla ja tietokoneen avaaminen vaan tuntuu niin täysin turhalta. Mutta tänään inspiroiduin :)

Nyt kun on jo saatu oman kasvimaan perunoita ja niitä pitäisi Isännän mielestä syödä joka päivä ja kaikilla aterioilla, olen itse alkanut himoamaan entistä enemmän pastaa. Joten niitä aina sitten yritän vähän kuin salaa tehdä kun Isäntä ei ole ehtinyt perunoita kaivaa ;) Ja älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, ne oman maan perunat on ihan jumalaisen hyviä, mutta jostain tämä pastanhimo nyt vaan kumpuaa ja sitä on seurattava ainakin välillä.

Tällä kertaa kehittelin pastaa kylmäsavulohella höystettynä. Mieleistä ohjetta ei löytynyt, joten tekaisin sitten oman mielen mukaan. Tämä ohje kahdelle.

1-2 kevätsipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl valkoviiniä
situunamehua maun mukaan
10 siivua kylmäsavulota
1 rkl kapriksia
tilliä, valkopippuria

Kuulota silputut sipulin valkoiset osat öljytilkassa. Lisää valkoviini ja anna alkoholin kiehua hetki pois. Lisää sekaan valkosipuli, kerma ja sitruunamehu. Paloittele savulohi suupaloiksi ja lisää sekaan se sekä kaprikset. Mausta.


Hyvää tuli tästäkin, melko suolaista toki kun oli kapriksia sekä lohta. Tähän ei kannattane lisää suolaa ainakaan laittaa ettei ole tosi tönkkösuolainen. Näin nopeasta ruoanlaitosta innostuneena tämä oli taas malliesimerkki kyseisen tyyppisestä kokkailusta. Hyvä hyvä.