sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Bremenin nähtävyydet

Oluiden ja panimon lisäksi Bremenissä on tietty muutakin nähtävää paljon. Me emme ole mitään museoiden kiertelijöitä joten niistä en tiedä mitään. Tutustuimme ennalta katsottuihin kuuluisiin nähtävyyksiin ja sitten kiertelimme toki ilman sen suurempaa ajatusta pitkin kaupunkia. Alla kartta jossa näkyy käytyjen paikkojen paikat. Paikat on kartalla numeroitu ja numerot löytyvät myös tekstistä. Toivottavasti ei mene liian epäselväksi :)



Sympaattinen nähtävyys oli Mühle am Wall (1) eli söpöinen tuulimylly joka näkyi aivan kulkureitiltämme Herdentorsteinwegiltä kun kuljimme päivittäin hostellilta keskustaan. Kävimme kerran ihan kävelemässä tuulimyllyn ympäristössä ja tuulimylly sijaitsee siis Wallanlagen Parkissa, eli siksakjoen yhdessä mutkassa. Kauniina kesäpäivänä tuo olisi ehkä ihan periaatteessa viihtyisä ulkoilupaikka, mutta me olimme (yllättäen) liikkeellä sateisena päivänä jolloin emme nähneet tuolla puistossa ristinsielua. Ei ketään missään, paitsi kaksi mustaa lintusta.
Mühle am Wall
Toinen hauska nähtävyys osui myös tiellemme ihan vahingossa. Bremenin kauppakadun Sögestraßen alussa (vai lopussa?) on patsasryhmä Sikopaimen possuineen (2). Jostain olin lukevinani että tämä on sijoitettu tuohon paikalleen siksi että joskus muinoin tuossa on kulkenut joku sikojen markkinapaikalle kuljetustie. Mene ja tiedä. Kovin huonosti tuntui google mitään näitä löytävän. Patsasryhmästä löytyy kuitenkin itse sikopaimen koirineen sekä muutama iso sika ja possuja. Kovasti se tuntui ihmisiä kiinnostavan ja monet otattivat itsestään kuvia ratsastamassa sioilla. Me tyydyimme vain ihan tavanomaiseen ohikulkuräppäisyyn.

Sikopaimen-patsasryhmä
Neljä musikanttia (3) on varmasti Bremenin kuuluisimpia patsaita. Patsaan takaa löytyy kansansatu jonka Grimmin veljekset ovat aikanaan kirjoittaneet ylös. Musikantit ovat aasi, koira, kissa ja kukko jotka pakenevat ilkeiltä isänniltään tarkoituksenaan päätyä vapaamieliseen Bremeniin katusoittajiksi. Yöllä eläimet joutuvat nokakkain eräässä mökissä asuvien ryöväreiden kanssa ja yhden ryövärin jouduttua aasin potkaisemaksi, koiran puremaksi, kissan raapimaksi ja kukon takaa ajamaksi, hylkäävät ryövärit mökin hirviön pelossa ja eläimet päättävät jäädä mökkiin asumaan.

Musikantit esiintyvät Raatihuoneen läheisen patsaan lisäksi kaupungilla monissa yhteyksissä. Esim. sunnuntaisin musikanttiesitys pyörii katuteatterissa saksaksi, nämä neljä hahmoa komeilee paikallisen karkkitehtaan logossa jne. Matkamuistomyymälät olivat tietysti täynnään musikanttitavaraa ja kortteja ja toki musikantit päätyivät meidän matkamuistoihinkin, mutta siitä sitten myöhemmin.
Bremenin neljä musikanttia Raatihuoneentorilla
Bremenin tuomiokirkko, (4) eli Pyhän Pietarin kirkko (St. Petri Dom) sijaitsee myös aivan Raatihuoneen vieressä. Tämä valtava protestanttinen kirkko on rakennettu 1000 - 1200 ja viimeisimmän kerran sitä on rempattu viimeksi 70-80 lukujen vaihteessa. Kirkko on rakennettu Pyhän Pietarin kunniaksi, kuten nimikin jo kertoo. Kirkossa on ison "salin" lisäksi muutamia pienempiä huoneita, mm. hiljaisuuden huone sekä vähän jotain "museotavaraa" sekä hautakiviä, todennäköisesti myös hautoja siellä alla. Kirkosta löytyy kuulemma jokunen muumiotakin lasiarkussa (en nähnyt, onneksi).

Kirkko oli kyllä iso ja komea, ei ihan yllä kotipaikkakunnan kirkko samoihin mittasuhteisiin. Ilmeisesti voisi olla mahdollista kiivetä eteläiseen torniin katselemaan kaupungin maisemia, mutta tästä emme etukäteen tienneet mitään joten emme osanneet asiaa selvittää. Tuolta saattaisi olla ihan kohtalaiset näköalat.
St. Petri Dom
Roland-patsas (5) on musikanttien lisäksi Bremenin kuuluisimpia patsaita, sijaitsee myös Raatihuoneen lähettyvillä. Roland ei ole todellinen henkilö vaan kuvitteellinen sotasankari josta on kerrottu  tarinoita jo vuosisatoja. Patsas on pystytetty joskus 1400-luvulla. Rolandin patsaita on ilmeisesti ympäriinsä Saksassa.

Kuten musikantit, myös Roland on vahvasti näkyvillä pitkin kaupunkia, kävimme mm. pyörähtämässä Roland-Centerissä, joka on kauppakeskus jossain kaupungin laitamilla.

Roland-patsas
Schnoor (6) oli ensimmäisiä paikkoja joita itselleni tuli vastaan etsiskellessäni ennen lähtöä tietoa Bremenistä. Schnoor on siis ns. vanhakaupunki. Tai ehkä paremminkin vanhakortteli tai jopa vanhakatu. Ymmärtääkseni nimittäin Schnoor on lähillä Böttchersraße-kadun ympärille muodostunut vanhoista taloista ja niissä olevista pikkupuodeista muodostuva alue. Böttchersraßelle pääsee Roland-patsaan vierestä. Opasteet olivat hyvät. Ja jos et muuten osaa niin seuraa vain japanilaisia turisteja.

Böttchersraße oli minulle ainakin erikoinen nähtävyys kun katu oli todella kapea. Tuollaisia vaarallisia katuja ei taida enää oikein missään olla kun kaikki paikat missä niitä on ollut ovat palaneet. Ja kyllä siinä maleksiessa tuli miettineeksi sitä että mitä jos tuolla tapahtuisi jotain. Katu oli ehkä jotain 2 m leveä ja ihmisiä oli  ihan jonoiksi asti, pois pääseminen voisi olla haastavaa esim. tulipalon sattuessa. Onneksi rakennukset ympärillä oli lähinnä tiiltä.
Böttchersraße
Bremer Bonbon Manufaktur (7) on pikkuinen karkkitehdas ja -kauppa Schoorissa, osoitteessa Böttcherstraße 8. Kauppa on poikkeuksellinen sikäli että on kesäisin sunnuntaisinkin auki. Tarkemmat aukioloajat löytyy linkistä. Myymälässä, asiakkaiden näkyvillä valmistetaan karkkia. Mikäs sellaisten nimi nyt sitten lieneekään, minusta englanniksi puhutaan toffeesta, mutta ei siis ole meidän tuntemaan ruskeaa toffeeta vaan sitä yleensä valkoista jossa on raitoja eri väreillä. Ja kovahkoja ovat. En tiedä näille mitään nimeä :)

Kaupassa olisi ollut ihan hauska viipyä pidempäänkin ihmettelemässä karkkilaatuja ja karkin valmistusta, mutta kauppa oli niin täyteen ahdettu kiinnostuneista turisteista, että eihän sinne meinannut sekaan mahtua. Piipahdimme siis vain pikaisesti ostoksilla ja jatkoimme matkaa.
Bremer Bonbon Manufaktur
Mutta kaupasta lähti siis mukaan purkki happamia karkkeja sekä colatikkari. Karkit oli siis esim. erilaisilla sitrushedelmillä maustettuja. Tuossa purkissa suurin osa oli hyviä, mutta yksi karkkilaatu oli ihan kamalan paha. Yhtään en tiedä mikä se maku on, mutta huh huh, että joku osaakin tehdä niin pahan karkin :D
Muissa Schnoorin pikkuputiikeissa emme käyneet, sillä olivat yllättäen ehkä hieman kalliin näköisiä :)

Pyhän Pietarin kirkon lisäksi ihan ydinkeskustassa on toinenkin iso kirkko, Sankt Martini Kirche (8). Tämä sijaitsee aika lähellä Pyhän Pietarin kirkkoa ja isoimpana ulkoisena erona on että siinä on vain yksi torni. Osoite on Martinikirchhof 3. Kirkossa oli paljon isoja hienoja värikkäitä ikkunoita. Onko ne sitten jotain tiffanylasisia? Kirkko on rakennettu 1200-luvulla joten vanhahan se oli tämäkin. Nämä valtavat vanhat kirkot ovat kyllä omiaan saamaan ihmisen tuntemaan itsensä juuri niin pieneksi kuin me oikeasti ollaankin. Uskomattomia rakennustaidonnäytteitä mennelitä ajoilta.
Sankt Martini Kirche
Kaupungin useilla silloilla kannattaa käydä kävelemässä, niiltä saa hienoja näköaloja ja kuvia kaupungista. Alla olevassa kuvassa näkyy ihan vasemmassa reunassa vielä kolmas iso kirkko joka oli keskustassa. Siellä asti emme ehtineet käydä joten siitä en tiedä mitään. Kyseessä kuitenkin lienee kirkko nimeltä Kulturkirche St. Stephani.
Sankt Martini Kirche Wilhelm-Kaisen Brückelta (sillalta) katsottuna
Keskustan laitamilla, rautatieaseman takana alkaa iso puistoalue, Bürgerpark (9). Siellä paikalliset näyttivät lenkkeilevän mielellään ja olihan siellä paljon risteileviä teitä ja polkuja mitä pitkin hölkkäillä. Kävimme puistossa illalla, jolloin siellä oli paikkapaikoin todella pimeää. Katuvaloja oli vain siellä täällä ja niiden etäisyys toisistaan oli pitkä ja valoteho olematon. Suosittelen siis päivävierailua.

Aiemmin kaupungilla olimme ihmetelleet että kaupungilla ei juurikaan ole penkkejä joilla voisi levähtää hetkisen. Bürgerparkissa selvisi syy. Kaikki kaupungin penkkimäärärahat olivat selkeästi menneet puiston penkittämiseen sillä niitä oli muutaman metrin välein etenkin lammen rannalla. Hieman harvemmin sitten siellä metsemmässä.

Kun menee puistoon keskustasta päin niin ensimmäisenä tulee vastaan lampi jonka toisella puolella on upea valkoinen rakennus. Kyseessä on viiden tähden hotelli Dorint Park Hotel Bremen. Rakennus on kyllä aivan upea, olisinpa nähnyt sen ilta-auringossa. Näin Jyväskyläläisenä harmittelin valaistuksen suunnittelemattomuutta. Jyväkylähän on oikea Valon kaupunki, meillä on upeita valaistuksia jatkuvasti pitkin kaupunkia ja itse asiassa tänä viikonloppuna on ollut taas vuosittainen Valon kaupunki-tapahtuma jonka yhteydessä kaupunkiin tulee yleensä muutamia uusia jatkuvia valaistuskohteita ja lisäksi väliaikaisia kohteita ja installaatioita.

Se siitä mainostuksesta, mutta olisin siis toivonut että hotelli ja lampi suihkulähteineen olisi kunnolla valaistu, olisi näyttänyt epäilemättä upealta. Hotellin yhteydessä on käsittääkseni jonkinlaista kylpylätoimintaa ja lisäksi Michelin tähdellä varustettu ravintola La Terrasse. Että sinne vaan herkkusuut :)
Dorint Park Hotel Bremen
Ydinkeskustassa Weser-joen rannalla ollessa voi joen toisella puolella nähdä vanhan upean rakennuksen jossa on neljä ns. tornia. Kyseessä on vanha vesitorni (10). Vesitornille pääsee esim. menemällä ratikalla keskustasta Wilhelm-Kaisen-Brückelle (silta) ja jäämällä siellä pois. Ja tämän jälkeen kävelemällä sillan päätyttyä vasemmalleWerdersraßelle ja sitä pitkin läpi lähiön ja ohi ammattikorkeakoulun. Vesitornin näkee kyllä kun sitä alkaa lähestyä.

Vesitorni on rakennuttu 1873 ja se oli vesilaitoksen käytössä vuoteen 1983 ja Beck'sin panimon vesisäiliönä vuoteen 2008 (Lähde). Upea vesitorni on nykyään sillion tällöin messujen ja muiden tapahtumien käytössä. Tulevaisuudessa vesitornin välittömään läheisyyteen rakennetaan uusi asuinalue, jonka centerpiecenä vesitorni toimii. Vesitorni on ihan hauska kävelykohde jos aikaa sattuu olemaan. Tuolla pääsee näkemään vähän sitä ydinkeskustan ulkopuolistakin elämää.
Vanha vesitorni
Kun kerran olimme toispuol jokkee niin menimme toki samalla sitten käymään Hachezin kaupassa (11). Kyseessähän on siis paikallinen suklaatehdas myymälöineen. Siirryimme siis Werdersraßea takaisinpäin ja pois saarelta kauemmas ydinkeskustasta. Edettyämme vielä yhden sillan yli käännyimme oikealle ja päädyimme Osterstraßelle. Kadun muuttuessa Westersraßeksei alkoi suklaa tuoksua ympäristössä. Olimme siis oikeilla jäljillä :) Ja pianhan Hachezin iso seinämainos ilmaantuikin eteemme.

Lieneekö tuonne suklaatehtaalle olisi ollut mahdollista päästä vastaavalle kierrokselle kuin panimolla, mutta emme siitä ottaneet edes selvää. Meille riitti tällä kertaa vain shoppailu. Kaupassa oli niin normaalihintaisia tuotteita kuin alennettujakin. Ostimme muutamia erilaisia suklaarasioita maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tehtaalla oli kiva piipahtaa, mutta jäinpä miettimään että tuoksuuko tuolla ympäristössä aina noin voimakkaasti suklaa. Jos, niin jotenkin siellä saattaisi pidemmän päälle olla tukala asua vaikka suklaasta tykkäisikin.
Hachezin suklaa, nams
Muunmuassa semmoisissa paikoissa seikkailimme Bremenissä. Jäiköhän meiltä jotain tosi tärkeetä näkemättä?

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kanakastike

Olenpa taas sluibaillut ja edellisestä bloggauksesta on jo melkein kuukausi. Mutta veruke tässä ja teko syy tässä. En ala pitkästyttämään teitä :) Mutta täällä ollaan taas ja Bremen-postauksiakin on vielä jäljellä kunhan saan ne valmiiksi.

Ensin vähän kuvia meidän sadosta tältä kesää. Meillähän oli yhteensä 5 kg siemenperunaa, puolet Timoa ja puolet Sinistä Kongoa. Yllättäen Kongo teki paremman sadon kuin Timo. Sininen Kongo on kyllä hauska peruna, violetti/sininen niin kuoreltaan kuin sisällöltäänkin. Maku on ihan aitoa perunaa, mutta rakenne ei ole mitenkään loistava. Ei sovi erityisen hyvin oikein mihinkään. Mutta kaikenlaista siitä on tullut tehtyä, niistä postauksissa lisää myöhemmin.

Timoja
Meillä perunamaan vieressä kasvaa tällä hetkellä vielä iso kuusi-mänty-pariskunta, jotka selkeästi tuntuvat vievän suuren osan perunoiden ravinteista. Talvella taitaa tulla kohtalon hetket niille puille.

Perunoiden lisäksi meillä oli jokunen porkkanakin kasvamassa. Melkein joka ainut porkkana oli jollakin tavalla risa. Joko ne olivat haljenneet tai sitten niissä oli haaroja jos jonkinlaisia. Kuka tietää mitä oireita nämä ovat? Ravinteiden puutettako sekin?

Siniset Kongot ja haarakkaat porkkanat

Pääsi noista kuitenkin ihan maistelemaan vaikka eivät niin kovin standardin mallisia olleetkaan. Hyviä kuitenkin.

Sitten itse asiaan, eli kanakastikkeeseen. Jostain hasskusta syystä en ole varmaan ikinä tehnyt kanakastiketta perunoiden kanssa, enkä suurustanut sitä vehnäjauholla. Ei mitään havaintoa miksi ei. Nytpä inspiroiduin kokeilemaan.
Oman pellon Sinistä Komgoa, porkkanaa ja papua sekä Kariniemen kanaa kastikkeessa
rasia maustamatonta suikalebroileria
sipuli
voita
vehnäjauhoja
vettä
suolaa, valkopippuria

Ruskista broilerin suikaleet voissa ja lisää silputtu sipuli. Kuulotta. Lisää vehnäjauhoa ja sekoita hyvin. Älä kuitenkaan ruskista. Lisää vesi pienissä erissä kunnes on sopivan paksuista kastiketta. Anna kypsyä. Mausta. Tarjoa perunoiden kanssa. Meillä lisukkeena oli perunoiden ja porkkanoiden lisäksi ruusupapuja, jotka myös on poimittu omasta puutarhasta.

Ja oikein hienostihan se kanakastike sopi perunoiden kanssa. Hassu minä etten ole sitä ennen kokeillut.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Bremen: Panimokierros Beck'sillä

Heti ensimmäisenä päivänä meillä oli ainoa reissun ajalle varattu ja suunniteltu ohjelma, eli tutustuminen Beck's:in ja Haake Beckin tehtaaseen ja tuotteisiin panimokierroksella. Kierroksia järjestetään torstaista lauantaihin useita kertoja päivässä. Mahdollisuus on osallistua englannin- tai saksankieliselle kierrokselle. Ilman kunnon saksanosaamista on ainoa järkevä vaihtoehto tietysti englanninkielinen kierros.

Lippujen ostaminen tapahtuu täältä. Muistathan että liput pitää ostaa useita päiviä ennen, koska liput lähetetään postitse maksun jälkeen. Mehän emme tätä tajunneet vaan odottelimme liian pitkälle ja lippuja ei voinut enää ostaa tuolta linkistä. Ei hätää kuitenkaan, ottamalla yhteyttä tuohon Bremenin turistipalvelun Service Centreen sähköpostitse, saimme liput ostettua sitä kautta ja lippuna toimi tilausvahvistus jonka sain suoraan sähköpostiini.

Itse kierros tapahtuu karttaan punaisella merkityssä paikassa, osoitteessa Am Deich 18/19. Ette voi erehtyä paikasta sinne päästyänne. Aulassa esitetään lippu kassalle ja saadaan päälle tyylikkäät turvaliivit ja kierros voi alkaa.

Osoite on Am Deich 18/19.


Kierros kesti n. kaksi tuntia ja siihen sisältyi esitelmä brändistä, yrityksestä ja historiasta, kierros tehtaan puolella ja heidän omassa museossaan sekä oluen maistelua. Vaikka itse en normaalioloissa juo olutta enkä ole sen valmistukseen mitenkään perehtynyt, pysyin ihan hyvin kärryillä englanninkielisessä selostuksessa.
Tehtaan siiloja joissa säilytettiin mm. mallasta sekä käyttämättömänä että käytettynä.

Oli ihan mielenkiintoista kuulla jostakin noin itselle tuntemattomasta aiheesta. Beck's:iähän juodaan varmaan maailman joka kolkassa, mutta Haake-Beck oli täysin tuntematon uusi tuttavuus. Sitä ymmärtääkseni tuotetaan vain paikalliseen käyttöön. Aiemmin nuo ovat olleet erilliset panimot, mutta käsittääkseni 2000 luvun alussa molemmat siirtyivät yhden suuren panimon alaiseksi ja yhdistyivät ja omistajayritys on nykyisin nimeltään ABInBev.
Haake-Beckin Kräusen-olut.
Tehtaan edustustilat/asiakastilat mikä lienee, olivat hienot. Sieltä ei ole valitettavasti kuvaa kun en kehdannut räpsiä kun ei kukaan muukaan niin tehnyt, mutta jotenkin siinä oli sellaista hemmottelun ja ylellisyyden tuntua. Isäntä oli onnellinen kun tuolla todella osattiin laskea olut niin että niihin muodostui toinen toistaan upeampia vaahtokukkasia, ja valitteli kun täällä päin enemmänkin tuntuu että niitä koitetaan välttää.

Oluenmaistelu sisälsi kolme ihan täysikokoista olutta eikä mitään maisteluannoksia (eikä unohdeta miniprezeleitä). Jo siihen nähden kierroksen hinta, 10,50 € oli mielestäni varsin kohtuullinen. Kaksi olutta tuli pöytään kuin Manulle illallinen, yhden sai valita vapaasti listalta. Kierroksen jälkeen voi vielä käydä shoppaamassa paikan myymälässä, jossa tosin oluita ei ollut myynnissä, vaan monenlaisia laseja ja muita fanituotteita kuten sateenvarjoja ja pyyhkeitä.

Suosittelen kierrosta lämpimästi. Itse ainakin viihdyimme hyvin ja olimme vaikuttuneita. Eikä unohdeta sitä mukavaa hienoista hiprakkaa jossa poistuimme viimein tehtaalta etsimään välipalaa ;)